Historian maikka on menettänyt FBI:ssä työskennelleen vaimonsa tämän työkeikalla. Kierroksessa on jo uusi vaimoke ja poikakin on toipumaan päin menetyksestä. Naapuriin muuttaneen perheen touhut alkavat epäillyttämään mutta historoitsijan rasitteena on menetyksestä johtuva epäillyttävä pään kesto. Ettei vaan maikka kehittele teorioitaan naapuristaan syyttä suotta?
Jeff Bridges on totuttu näkemään rooleissa jossa henkilöllä on lanttunsa kanssa ongelmia. Linja jatkuu aikaisemmin viitoitellu tiellä. Fisher Kingit ja aikaisemmat poliisiosat ovat tasan samaa Bridgesiä kuin Arlington Roadin historoitsijan rooli. Uusiutumista odotellaan.
Tim Robbins kylmän pirullisena naapurina toimii. Vaikka nyt ei voi puhua mistään pystisuorituksesta, rooli kuitenkin osoittaa monipuolisuutta. Joan Cusack Robbinsin vaimona on myös juuri sopiva riivinrautaosaansa.
Tarina sinänsä on ok, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Leffassa olisi ollut mahdollisuus viedä vielä pidemmälle traumojen ja neuroosien kuvausta. Nyt on tyydytty kepulaiseen osoitteluun siitä mitä todella on tapahtunut. Katsoja päästetään liian helpolla.
Punainen lanka on viritetty terrorismin ympärille joka itsessään aiheuttaa tiettyjä ajatuksia katsojassa. Kiinnostus räjäyttelyjä kohtaan on kokenut kovia ja kun mukaan mahtuu pakolliset takaa-ajot, ei Arlington Road jaksa puolivillaisuudessaan pitää 100%:sta mielenkiintoa yllä. Ajatukset harhailivat jopa niin että mietin saako oikeat hörhöt leffoista itua omiin sairaisiin touhuihinsa.
