Peter Morgan Jr. (Stewart) voisi tulla helposti sekoitetuksi tohvelieläimeen. Mies on pehmoisen oloinen kuin vanha villasukka, vaikka onkin verraton kasvitieteen professori. Peterin tasaiseen elämänrytmiin tulee myhky, kun hän eräällä matkallaan kohtaa tanssijatar Franceyn (Rogers). Lemmenhuumassa Peter ja Francey kipaisevat naimisiin. Mutta sitten tulee ongelmia; miten kertoa omalle isipapalle (Coburn), mitä tuli tehtyä? Asiaa ei ainakaan helpota se, että Peter Morgan Sr. on poikansa pomo ja työnarkomaani, joka ei tahdo sietää elämää työn ulkopuolella edes alaisiltaan.
Vuosi 1939 tunnetaankin kaikkien aikojen parhaimpiin lukeutuvana elokuvavuotena, mutta monta hyvää leffaa valmistui ihan sen tuntumassa. Kevyt hassuttelu, Hänen salainen vaimonsa, on eräs niistä. Sillä on hauskuusarvoa vielä tänäänkin. Elokuvassa näkyvät toki kankeat vanhanaikaiset ajatukset, mutta samalla se tarjoilee niille ehkä yllättävänkin liberaalia vaihtoehtoa. Filkan naisetkin ovat virkistävän määrätietoista porukkaa. Niinpä välitön tylsistymisen mahdollisuus tämän elokuvan kohdalla on minimissään. Mistään varsinaisesta screwball-ilotulituksesta ei tässä rainassa ole kyse, mutta moni tilanne ja letkautus onnistuu silti kääntämään katsojan suupielet hymyyn.
James Stewart ei kuulu henkilökohtaisiin ihq-suosikkeihini (jollaiseksi joku voisi luokitella itselleen vaikka hevoset ja Brad Pittin), mutta proffa Peter Morgan Jr:n rooliin mies kyllä sopii. Stewartin lurpottavat koiransilmät herättävät sympatioita siinä missä konkari Charles Coburn tuntuu rehtorillisen kunnioitettavalta. Ginger Rogers on energisyydellään miltei varastaa jokaisen kohtauksen, jossa vain vilahtaakin. Ohjaaja Stevens saa kuitenkin pidettyä tanssijatähtösen aisoissa.
Hänen salainen vaimonsa on hyvin kirjoitettu lemmenkomedia, rento ja letkeä. Vaikka iso osa ajasta kuluukin Stewartin hahmon yrityksiin kertoa vaimostaan vanhemmilleen, leffan rytmitys on kokonaisuudessaan melko onnistunut. Varsinainen miinus tulee 1930-lukulaisesta tavasta esitellä värillisiä ihmisiä jotenkin valkoisia vähä-älyisempinä. Vaikka värillisiä elokuvassa onkin vähän ja heidän roolinsa ovat hyvin pieniä, asiaa ei voi olla huomaamatta.
