Voi kauhia paikka! Mahtava USA varmaan pommittaa Suomen seuraavaksi lyttyyn! Ai miksikö? No ei ainakaan siksi, että Suomesta olisi löytynyt öljykenttiä, vaan koska Suomesta on tullut tietoliikenneterroristien kehto. Voi sentään…
No, ei edes Suomen kaltaínen terroristivaltio onnistu pitämään pahaa Axel Torvaldsia (voi kuinka omaperäinen nimivalinta) hengissä, kun tämä sössii juonittelija Gabriel Shearin (Travolta) kanssa. Shear on jonkinmoinen limanuljaskan ja koviksen symbioosi ja pyöristynyt Travolta sopii hommaansa ihan passelisti. Sen sijaan pääosassa luimisteleva Hugh Jackman ei todellakaan näytä maailman kovimmalta ohjelmointigurulta. Toisaalta tutkimattomat ovat näppistreenin voimat…
Jos on Jackman vain komistuksena kauniimpaa sukupuolta varten, on Halle Berry poimittu samalla lailla miesväen silmäniloksi. Itse rooli on turhanpäiväinen, mutta pitäähän (tuolloin vielä tulevan) Oscarvoittajankin päästä joskus nakuilemaan.
Mutta itse asiaan: Ubertaitava ohjelmoijamestari Stanley Jobson (Jackman) on juuri vapautunut parin vuoden vankilakakkunsa jäljiltä, kun Shear tarjoaa hänelle isoa rahaa vastineeksi hakkeroinnista. Jobson ei ole koskenut koneeseen pariin vuoteen, mutta moinen pikkuseikka ei tietenkään vaikuta nykyisessä kehittyvässä tietoturvabisneksessä? No pilkunn*ssimiset sikseen ja askel kerrallaan kohti asiaa.
Salasana: Swordfish on tasapaksua tehostevääntöä, joka on ajoitettu sopivasti vuosituhannen tietoliikennebuumin aallonharjanteeseen. Katsoja ei välty edes pakosuunnitelmalta, jossa helikopteri lennättää vauhdista pakobussin mukanaan halki suurkaupungin. Onhan mukana pakollinen juonittelukuviokin ja ihmissuhdedraamaa päähenkilön ja tämän ex-vaimon sekä tyttären välillä. Eli kuten jo arvata saattaakin, ei tämä pätkä nyt oikein uponnut. Tai jos upotustermejä käytetään, niin leffa nimenomaan upposi.
