Uskonnollisten aiheiden ympärillä liikkuvien elokuvien teko on yleensä melko vaikeata, etenkään tässä aiheessa kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää koska jokainen uskoo mihin tahtoo, ja uskonnollisissa elokuvissa on helppo mennä mönkään ihan kunnolla. Toki onnistuneitakin teoksia genrestä löytyy, esimerkkinä olkoon kauhuelokuva The Omen. The Prophecy on myös uskonnolliseen aihepiiriin pohjautuva fantasia- ja trillerielokuva. Se ottaa mielestäni oikeat ainesosat käyttöön ajatellen juonta ja aihepiiriä, ja mihinkään ylimääräiseen hömppään ei onneksi pahemmin sorruta. Myös mainio näyttelijäkaarti auttaa pitämään homman koossa.
The Prophecyn juoni vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta, ja se sisältää muutamia aukkojakin. Elokuva käsittelee sotaa enkeleiden välillä, muutamat enkelit ovat tulleet kateellisiksi kun jumala näyttää heidän mielestään rakastavan enemmän maapallon ihmisiä kuin heitä. Nämä enkelit tulevat vihaisiksi, ja päättävät käynnistää sodan niitä enkeleitä vastaan jotka ovat olleet lojaaleja jumalalle, tämä on heidän mielestään ratkaisu ongelmaan. Päästäkseen tavoitteeseen nämä pahat enkelit yrittävät saada maapallon pahimman ja katalimman ihmisen sielun itselleen. Tämä on siis heidän missionsa, jonka pelinappuloina ihmiset lopulta toimivat. Esimerkiksi arkkienkeli Gabriel käyttää juuri kuoleman partaalla olevia ihmisiä hänen orjinaan, koska eihän enkeli osaa esimerkiksi ajaa autoa.
Vaikka kaikki tämä vaikuttaakin absurdilta, pysyy elokuva jollain mielenkiintoisella tavalla kasassa. Yksi elokuvan päähenkilöistä, Thomas Dagget, on jonkinlainen poliisietsivä ja hän joukkoineen alkaa tutkia oudolla tavalla kuolleen miehen tapausta. Lopulta uskonnolliset asiat liittyen tähän murhaan alkavat selvitä, koska Thomas oli nuorempana pappi. Tästä elokuva sitten lähtee etenemään omintakeisella tavallaan.
Vaikka elokuvan juoni ei välttämättä ole aukoton tai muutenkaan se leffan vahvin osa-alue, voi hyvää näyttelijäkaartia ylistää sitäkin enemmän. Parhaiten mieleen jäävät Viggo Mortensenin, Elias Koteaksen ja nuoren Adam Goldbergin roolit. Mortensenin rooli Luciferina on yksi elokuvan tähtihetkistä. Hänen tulkintansa on uskottavaa ja laadukasta. Myös nuoren Adam Goldbergin ote tässä elokuvassa on hyvää katseltavaa, ei olekaan ihme että mies näytteli myöhemmin sellaisissa elokuvissa kuin Saving Private Ryan. Vaikka nämä näyttelijät tuovat hienosti oman kortensa kekoon, niin yksi on silti ylitse muiden, ja se on Christopher Walken. Mies suorastaan varastaa show’n ja vetää hauskan, mutta silti niin uskottavan ja taidokkaan roolin arkkienkeli Gabrielina. Tämä onkin paras syy katsoa The Prophecy. Oikeastaan jokainen kohtaus missä Walken on mukana, on jotain erikoista ja hienoa katseltavaa. Myös upeasti suunniteltu dialogi on Walkenin käsittelyssä vakuuttavaa seurattavaa, leffa sisältääkin monia hyviä one-linereitä ja mieleen jääviä kohtauksia.
The Prophecy on varsin kelvollinen teos genressään, ja tätä voisi sanoa unohdetuksi elokuvaksi. Ikävä kyllä juoni hapuilee alkupuolella sen verran, että yli yhden tähden pudotus arvosanaan on pakko tehdä. Onneksi Christopher Walken ja muu näyttelijäkaarti pelastavat paljon, ja tämä asia tekeekin elokuvasta katsomisen arvoisen. Elokuva on loppujen lopuksi mielenkiintoinen ja melko hauskakin, joten kyllä tämä tsekata kannattaa illan ratoksi.
