Nyt paukkuu, ja kovaa! Angelina Jolie esittää supernaista jolla on aseet vyötäröllä ja nahkapuku päällä. Kuullostaako lupaavalta? (Elokuvallisesti?) Eikö? Noh, ei leffa mikään mestariteos ole, mutta kyllä tämän perjantai-illan viihteenä katsoo.
Lara Croft (Jolie) on rikas (ja hävytön) naikkonen jonka isukki on siirtynyt autaimmille preerioille jo ajat sitten, ja tämä jos mikä vaivaa tyttöparkaa. Selviääkin että aikakolmion avulla Lara voi tavata isukin uudelleen. Superpahat (ja superkököt) pahikset ovat kuitenkin tiellä.
Elokuvallisia arvoja pläjäyksellä ei ole sitten yhtään, mutta viihdyttävyysarvoja sitäkin enemmän. Näyttelypuoli on karseaa, lukuunottamatta Angelina Jolieta, jota barbaaristen kaksilahkeisten heimo mulkoilee mielellään.
Äksönkohtaukset on toteutettu hienosti, varsinkin alun treenaaminen. Lopussakin rytisee eikä siinäkään mitään valittamista ole.
Väsäänpä vielä typeän hyvä-paha taulukon, jossa selviää leffan hyvät ja huonot puolet.
Hyvä:
+Angelina Jolie (näyttelytaidoista ei sitten puhuttu mitään 😉
+Jon Voight (nyt sitten tarkoitetaan näyttelytaitoja)
+Näyttävät äksönit.
+Kuva ennen lopputekstejä.:)
Paha:
-Superhyperkököt pahikset. Voi Herranjumala, jotain rajaa sentään.
-Ne isä-höpöykset.
-196847 erilaista klisettä.
-Pläjäyksen lyhyt kesto.
Lyhyesti:Ihan ok leffa, katsokaa jos on tylsää, on luppoaikaa tai kaverit ovat tulossa vierailulle ison limukorin kera.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
