Nuorisotrilleri, jonka tarina tapahtuu risteilyaluksella kahden kesäpäivän ja yhden kesäyön aikana.
Peppi (Sara Säkkinen) lähtee kauan odottamalleen risteilylle ystäviensä kanssa. Hilpeissä tunnelmissa alkavalla laivamatkalla Peppi tapaa vanhoja tuttuja, jotka nostavat myös ikäviä menneisyyden asioita mieleen. Sitten laivalla alkaa tapahtua kummia. Kehen voi luottaa, kun ei voi luottaa kehenkään?
Vuoden 2012 odotetuimmaksi elokuvaksi tituleerattu Nightmare – Painajainen merellä ei suoraan sanottuna herättänyt mitään odotuksia. Suurta roolia 90-luvun lasten elämässä esittäneen Salatut Elämät –sarjan sivutuote onnistuikin siis ylittämään nämä odotukset, tosin ehkä hieman eri tavalla, kuin oli tarkoitus. Elokuvan luokittelu on aivan päin honkia. Tämän leffan kutsuminen trilleriksi on loukkaus niin itse genreä kohtaan, kuin […]
Kun tieto Salatut Elämät -aiheisesta elokuvasta tuli julki, ajattelin, että elokuva on joko aivan jäätävää shaibaa tai yllättää positiivisesti. Noh, leffa tuli ja sai kritiikkiä todella paljon lähes jokaiselta. Siitäpä syystä pitkitin leffan katsomista näinkin pitkään. MTV tuon elokuvan taannoin näytti ja tallensin sen digiboksin uumeniin ajatuksella “jos sen joskus katsoisi.” Nyt tylsänä sunnuntai-aamupäivänä päätin […]
Salatut Elämät. Kaksi sanaa jotka nitovat puoli Suomea television ääreen joka arkipäivä. Siitäkin huolimatta että sisältö jolla tuo nykyajan taikalamppu tykittää varomatonta katsojaa on niin huonoa että se on selvästi jollakin tavalla hypnoottista. Jokainen Salkkareita kerran katsonut kun palaa huomenissa siihen töllön ääreen vaikka suoraan iltavuorosta. Myönnän kuuluvani tuohon remmiin. Onhan se toki noloa toljottaa […]
Salkkareitten kauhuelokuva Nightmare – Painajainen merellä oli odotetusti aikamoista painajaista itse katsojallekkin ja yksi katselukerta riittää varmasti. Juoni on tässä aika perinteinen, jossa salaperäinen murhaaja alkaa vaanimaan isolla laivalla siellä hääjuhlaa viettävän Sara Parikan esittämän Pepin läheisiä ystäviä ja menneisyyden haamut nostavat samalla päätään. Näyttelijät on tässä todella heikkoja rooleissaan ja oikeastaan ainut syy katsoa tämä on Markku Pullin esittämän humalaisen Joonatanin sekoilujen takia, joka jaksaa naurattaa muuten vakavasti etenevän elokuvan aikana. Yksi tähti päihtyneelle sankarille.