Arviot
Mukavan koominen kauhufantasia.
Leprechaun. Tuo irlantilainen haltija, joka kantaa kultaa mukanaan. Kauhuleffana idea tuntui aluksi hiukan höpsöltä, joten meni melko pitkään, ennen kuin yritin katsoa, löytyisikö kyseinen pätkä YouTubesta. Siellähän se oli, joten eikun vain katsomaan. Dan O’Grady saapuu kotiinsa varastettua Leprechaun kullan. Tämä seuraa häntä pahat mielessä. Dan saa pikku-ukon vangiksi isoon laatikkoon, mutta saadessaan aivohalvauksen hän […]
Hoopo, mutta erittäin viihdyttävä.
Irlantilaisessa kansanperinteessä on eräs pahantekoon taipuvainen otus, leprechaun. Se myös ymmärtää rahan arvon suhteen ja noudattaa omaa, vierasta etikkaansa ja on ammatiltaan suutari. Sellaista Dan O’Grady (Shay Duffin) jekutti, lukitsi laatikkoon ja vielä kuoli kesken polttamisen, joten irlantilaisen huligaanin vihreään ja punaiseen pukeutunut pienoismalli jää jumiin. Vuosia myöhemmin punaniska J.D (John Sanderford) ja tämän bimbo […]
Melkoisen kulttimaineen saavuttaneen Leprechaun -sarjan avausosa on ihan puhdasta kauhukomediaa. Ihan viihdyttävä tekele, mutta melko kädenlämpöinen kokonaisuutena. Kuriositeettiarvoa löytyy Jennifer Anistonin ensimmäisen ison elokuvaroolin muodossa. Warwick Davis omaksuu kyllä hahmon hyvin jo heti tässä ensimmäisessä osassa ja äijä pääseekin revittelemään ihan täysillä. Harmi vaan, ettei Leprechaun oikeesti ole kovinkaan toimiva elokuvapahis. Komiikkakin tässä jää aika vahvasti piippuun vaikka jotain ihan hauskojakin juttuja on mukaan saatu. Oikeastaan elokuvan suurin synti on sen liiallinen nojaaminen sarjakuvamaiseen komediaan. Tää olis vähintään kaivannut väkevää gorea tyydyttääkseen kauhudiggarin mielen. Nyt homma tuntuu jotenkin monin paikoin liian lapsille suunnatulta kevyt-kauhulta. Etenkin kun se komiikka toimii niin vaihtelevasti. Eli kun ei onnistuta kauhun saralla eikä oikein komediankaan saralla, niin Leprechaun tippuu siihen ikävään “ihan ok” -elokuvien välimaastoon. Ei tätä vituttanut katsoa, mutta ei tästä kyllä mitään isompaa käteenkään jää. Viihdearvoa on just ja just sen puolentoista tunnin täyttämiseksi. Onkin vähän erikoista miten tääkin sarja on saanut niin isohkon jalansijan kauhufanien keskuudessa. Toki mulla on vielä noita jatko-osia kahlattavana, josko meininki paranee niiden myötä sitten? Tai sitten Leprechaunista täysillä nauttiminen vaatis tukevan määrän niinsanottua höpöheinää katselun oheen? Mene ja tiedä. Selvästi jää jopa Wishmasterin ja Warlockin kaltaisten b-osaston kauhufranchisejen ykkösosien varjoon tämä. Hauskana pikku sivuhuomiona muuten: sairaalakohtauksessa on suomi-yhteytenä seinällä Marimekon unikko-kuosilla varustettu taulu! Kaikkea sitä bongaa kun keskittyy elokuvassa epäolennaisuuksiin.