Leprechaun 5: Leprechaun in the Hood

Joku

Viides Leprechaun olikin sitten jo melkoista skeidaa. Tässä tavallaan oli ainekset hauskaan koheltamiseen, mutta jotenkin kuti jää piippuun. Kuti jää piippuun vaikka mukana on jumalauta Ice-T! Ei pitäis jäädä! Ei tässä vaan huumori oikein toimi. Eikä toimi mikään muukaan erityisemmin. Rap-musiikilla ryyditetyt kohtaukset oli melkein kidutusta ja jos Brian Trenchard-Smithin tätä edeltänyt avaruusmenninkäinen oli elokuvana jo melko halvan näköinen niin In the Hood vie silläkin saralla voiton isolla erolla. Lopun Leprechaun-räppi oli vielä ihan älyttömän vaivaannuttava ja väkinäisen oloinen. Warwick Davisin hiphop-tyylin elehtiminen on yhtä kankeaa kun “Rap-mummo Eilalla”. Voi morjes. Elokuva on kaikenkaikkiaankin aika hyväänkin pohjaideaansa nähden todella tylsä. Trenchard-Smithin tuotantoyhtiölle pitchaama kässäri siitä, että Leprechaun olis seuraavaksi vallannut valkoisen talon, olis ollut kyllä näkemisen arvoinen varmasti!
++
Selvästi tähänastisista sarjan osista huonoin. Eipä näitä nyt tällä erää onneks hyllyssä ole edes enempää. Tähän on hyvä lopettaa ja ehkä sitten joskus jatkaa jos sellainen fiilis tulee. Leprechaun ei kyllä noussut omiin slasher-lemppareihin, vaikka kolmososa olikin varsin mukiinmenevä. Sitä voin suositella, näitä muita nyt ei erityisemmin voi kehua.