Elokuvan kauhistuttava tarina sijoittuu 28 päivää myöhemmin -elokuvan maailmaan. On kulunut lähes kolme vuosikymmentä siitä, kun “raivovirus” pääsi leviämään biologisten aseiden laboratoriosta. Jotkut ovat löytäneet keinot selviytyä armottomasti valvotussa karanteenissa, tartunnan saaneiden keskuudessa. Yksi selviytyjien ryhmä asuttaa pientä saarta, joka on yhteydessä mantereeseen vain yhden ankarasti vartioidun maantien kautta. Kun yksi ryhmän jäsenistä lähtee saarelta tehtävälle mantereen synkkään sydämeen, saa hän selville salaisuuksia, ihmeitä ja kauheuksia, jotka ovat muokanneet niin tartunnan saaneita kuin muita selviytyjiä.
Leffasarjan osat: 28 päivää myöhemmin (2002), 28 viikkoa myöhemmin (2007), 28 vuotta myöhemmin (2025)
28 vuotta myöhemmin onnistuu vastaamaan omiin koviin odotuksiin mainiosti ja on erittäin hyvin onnistunut zombipätkä, joka ei kyllä häviä kahdelle aikaisemmalle osalle ollenkaan. Näyttelijöistä Alfie Williams tekee hyvän pääroolin nuorena Spikenä, joka koittaa löytää lääkettä äitinsä sairauteen ja myös Ralph Fiennes on tutun varma zombien joukossa asuvana Dr. Kelsonina. Elokuvan vahvuutena on todella kauniit Skotlannin maisemat ja visuaalisesti tämä on hienoa katsottavaa. Tästä löytyy myös monipuolisesti erilaisia zombeja, joista voisi mainita erikseen jättimäisen Alfan, joka tykkää katkoa uhriensa päät. Gorepuoli on kunnossa ja väkivaltaa löytyy sopivan verran ja osassa tappoja herkutellaan hidastuksilla. Musiikkipuoli on myös tutun kovaa kamaa, joilla saadaan tehostettua kohtauksia ja varsinkin alun marssimusiikki jää hyvin mieleen. Elokuvan lopppuratkaisun olisi voinut kuitenkin tehdä vähän paremminkin ja nyt se tuntuu vähän irralliselta pelleilyltä muuten vakavaan elokuvaan.
Nyt joutuu kyllä heti kärkeen toteamaan, että kyllä, 28 Years Later on tähänastisista sarjansa leffoista paras. Oikeastaan aika kirkkaastikin. Katsoin tähän alle muistin virkistykseksi nuo aiemmat osat ja ensimmäinen osa kärsii siitä digitaalisesta kuvauksestaan aivan tolkuttomasti. Siis ajan hammas on iskenyt siihen todella pahasti. Vaikka tyylikeinonahan tuo aikoinaan ehkä oli ihan toimivakin osiltaan. Toista osaa puolestaan vaivaa hiukan typerät juonenkäänteet ja mitäänsanomattomat hahmot. 28 Years korjaa nämä puutteet todella nätisti. Toki tämäkin on kuvattu osittain jollain iphonella, mutta kuva on silti ihan siedettävää laatua. Ja voi veljet missä miljöissä tää elokuva onkin kuvattu. Skotlannin vihreys oikein hyppää silmille valkokankaalta. Samalla kauniiden maisemien äkkijyrkkänä vastakohtana toimii entistäkin rujomman ja kuvottavamman näköiset zombit. Gorea on myös ympätty ihan helvetisti, mikä on tietysti aina tämän lajityypin elokuvassa pelkkää plussaa. Hahmot on moniulotteisempia kuin aiemmin ja elokuvan draama jopa toimii. Tätä ei pysty ihan kauhean monesta zombigenren elokuvasta sanomaan vakavalla naamalla, mutta tässä oli jopa joitain aika koskettavia kohtauksia. Pidin myös aivan hitokseen tuosta elokuvan luomasta maailmasta, samoin kuin pidin sitä myös aiempien osien kohdalla vahvuutena. Tällä kertaa tosin tuo lähes post-apokalyptisen oloinen maailma tuntui jotenkin vielä vaikuttavammalta. Hahmot on myös kiinnostavia ja kun tähän nyt kerran on tulossa jatkoakin niin kyllähän sitä jäi tavallaan janoamaankin. Erityisesti Ralph Fiennes hiukan mystisenä Tohtori Kelsonina oli aivan loistava. Jotenkin koko tuo retki Kelsonin luokse oli todella freesin tuntuinen käänne elokuvassa. Tietyllä tapaa se toi mieleen vanhat 70-luvun kauhu- ja tieteiselokuvat, joissa ei pelätty tehdä tuollaisia hiukan erikoisempiakin käänteitä ja pidempiä suvantoja hahmojen syventämistä ja fiilistelyä varten. Etenkin zombielokuvia kun kelailee niin näin kiehtovia kohtauksia harvemmin tulee vastaan. Meininki kun tuppaa olemaan vähintäänkin suoraviivaista ja simppeliä. No ihan pelkkää juhlaakaan tämä leffa ei ollut, vaan pientä napistavaakin olis. Erityisesti elokuvan lopetus. Mitä helvettiä? Spoilaamatta mitään sanottakoon, että siinä oli jo avaimet käsissä ihan täydelliseen loppukohtaukseen ja upean tunnelman viimeistelyyn. Sitten Danny Boyle on päättänyt parodioida itseään ja vetää maton katsojan jalkojen alta tollasella ihme perseilyllä. Joka ei ensinnäkään istunut lainkaan tän elokuvan maailmaan. Luvassa siis varmaan on jotain ihan totaalisen erilaista seuraavassa osassa. Odotan sekä innolla, että pienellä pelolla.
++++
Kyllä tämä kannattaa mennä teatteriin katsomaan. Kyseessä on ehdottomasti parasta ison luokan zombielokuvaa miesmuistiin. Ei täydellinen, mutta varsin napakka kokonaisuus.
Loistava ja jännä jatko-osa juoksuzombien seikkailuille. Jatkoa odotan innolla.
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️