Tiikerikissa (1963)

Alkuperäinen nimi: Il gattopardo
Luchino Viscontin muhkea eepos Sisilian aatelisluokasta, jonka valta ja loisto alkavat kuihtua 1860-luvun poliittisen kuohunnan keskellä.
- Ohjaajat:
- Luchino Visconti
- Käsikirjoittajat:
- Enrico Medioli, Giuseppe Tomasi Di Lampedusa, Luchino Visconti, Massimo Franciosa, Pasquale Festa Campanile, Suso Cecchi d'Amico
- Pääosanäyttelijät:
- Alain Delon, Anna Maria Bottini, Brook Fuller, Burt Lancaster, Carlo Valenzano, Claudia Cardinale, Giuliano Gemma, Ida Galli, Lucilla Morlacchi, Ottavia Piccolo, Paolo Stoppa, Pierre Clémenti, Rina Morelli, Romolo Valli, Serge Reggiani, Terence Hill
- Maat:
- Italia, Ranska
- Kielet:
- italia, latina
Kommentit
Pelimies
Käyttäjä
29.03.20 klo 10:20
Ylipitkä ja tylsähkö pukudraama. Ja tämmöistä YLE esittää meidän verorahoilla.
⭐️⭐️
Beer Master
Käyttäjä
22.01.20 klo 12:32
En ole varma tajusinko juonesta paljoa, varsinkin lopun ylipitkän tanssiosuuden merkitys jäi isoksi kysymysmerkiksi. Mutta väliäkö tuolla kun tämä on visuaalisesti kauneimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Maisemissa, palatseissa ja pukuloistossa ei todellakaan olla säästetty.
Keräilijä
Käyttäjä
11.09.18 klo 01:13
Vanhojen tanssit tulivat mieleen, kauniit puvut mutta tunnelma on käsinkosketeltavan puuduttava. Miljöö, puvustus ja lampunjalat olivat pieni pelastus. Henkilökohtaisesti pidän tätä elokuvaa melkoisena diipadaapana. Sodan ylimmät ystävät älkää katsoko. Sotaa elokuvassa 20 minuuttia jonka jälkeen lässytystä kaksi tuntia. Italia svengaa kuin hirvi, tekstiä tulee ruudulle sitä tahtia että silmät menee solmuun. Molotus soi korvissa elokuvan jälkeen useita tunteja. Tänä yönä en tarvitse melatoniinia, kiitos siitä tiikerikisulle. Miauu.





Titan90
Käyttäjä
08.03.18 klo 17:51
Eeppinen elokuva 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon Italiasta, joka on historiansa käännekohdassa yhdistymisaatteen vallatessa yhä enemmän tilaa. Kamera keskittyy Salinan ylimystöperheen seuraamiseen, missä erityisesti johtohahmo Don Fabrizio (Burt Lancaster) on keskiössä. Välillä käydään vähän juhlimassa, lomailemassa ja taas juhlimassa, kun rahvas taistelee henkensä edestä vallankumouksen äärellä.
Uskomattoman kauniisti kuvattu kokonaisuus, joka ei massiivisesta pituudestaan huolimatta ole erityisen raskas katsottava. Kohtaukset ovat pitkiä ja vähän tapahtumia sisältäviä, jouhevaan dialogiin nojautuvia, mikä vaatii katsojalta sinänsä melko paljon. Näyttelijät onnistuvat kuitenkin hoitamaan asiansa tyylillä ja erityisesti Lancaster heti jumalasta seuraavana on ällistyttävän hyvä roolissaan.
Il Gattopardo on yhteiskunnallisten elokuvien jykeviä maamerkkejä ja kuuluu ehdottomasti tähän asti näkemistäni sinne aivan eliitin joukkoon. Vaikka elokuvalla on paljon mittaa ja se sisältää runsaasti erilaisa lähestymistapoja, myös se mitä ei näytetä, kertoo tarinaansa. Keskeisen porvarissuvun johtajalle on lopulta aika pitkälti se ja sama, minkälainen hallinto maassa vallitsee. Joka puolelta ollaan kuitenkin takamusta nuolemassa ja kosiskelemassa jos jonkinlaisiin virkoihin uuden ja mullistavan edessä. Mutta kuten Don se toteaa: kaiken pitää muuttua, jotta asiat pysyvät samanlaisina.
Jautsi
Käyttäjä
11.02.18 klo 16:24
Vähältä piti etten antanut tälle elokuvalle 4 ½ tähteä. Lopussa oleva kolmen vartin tanssiaisjakso, joka ei näyttävyyttä lukuunottamatta tuo mitään uutta elokuvaan, vie kuitenkin puolikkaan sille tähdelle, jonne il Principe lopussa haikailee. Jotain pitää muuttua, että kaikki voisi jatkua ennallaan.
Edellinen sivu | 1 2 | Seuraava sivu