Teräskukat (1989)
Alkuperäinen nimi: Steel Magnolias
- Ensi-ilta: 30.03.1990
- Ohjaajat:
- Herbert Ross
- Käsikirjoittajat:
- Robert Harling
- Pääosanäyttelijät:
- Daryl Hannah, Dolly Parton, Dylan McDermott, Julia Roberts, Olympia Dukakis, Sally Field, Shirley MacLaine, Tom Skerritt
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Uytp7
Tähtääjä
En yhdy alla esitettyyn kliseinen ja lälly väittämään, kaikesta tunteilustaan huolimatta tämä oli virkistävä tapaus... Lue loput
JustinHenryFan
Käyttäjä
Kliseinen ja lälly. Täyttä nyyhkysiirappia, joka ei juuri siksi onnistu herättämään tunteen tunnetta, vaikka tarkoitus vissii... Lue loput
Arvostelut
Huumorin ja toisten tuen avuin kukaan ei luovuta.
Söpö 05.01.2009 06:03
Kommentit
Uytp7
Tähtääjä
02.12.20 klo 15:17
En yhdy alla esitettyyn kliseinen ja lälly väittämään, kaikesta tunteilustaan huolimatta tämä oli virkistävä tapaus, missä naiset kerrankin tsemppaavat toisiaan kissatappelun sijasta. Jos hyväntahtoisuus on lällyä niin olkoon sitten. Erinomaiset näyttelijät valittu, jopa Dolly Parton esiintyi vakuuttavasti. Tekoaika loistaa leffasta kilometrien päähän, minua se ei kuitenkaan merkittävästi haittaa. Vakuuttava draama, joka koskettanee ellei ole graniitista tehty. Tarvetta nähdä Teräskukat uudestaan en koe, siksikin pisteet jäävät maltillisiksi.
JustinHenryFan
Käyttäjä
08.03.17 klo 19:27
Kliseinen ja lälly. Täyttä nyyhkysiirappia, joka ei juuri siksi onnistu herättämään tunteen tunnetta, vaikka tarkoitus vissiin olisi...
mauge
Tähtääjä
28.01.09 klo 21:00
Alussa hieman hölmöltä ja teennäiseltä tuntuva elokuva kasvaa kerroksittain. Loppua kohden päästään uskottavasti elämän vaikeiden kysymysten ääreen. Teräskukat nauraa kyynelten läpi ja siinä on optimistinen vire, joka uskoo elämän jatkumiseen. Edellytyksenä on kuitenkin se, että ihmisillä on ystäviä ja tukijoita ympärillään. Tästä elokuvasta niitä löytyy. Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.
Teräskukat on leikattu ronskilla otteella ja varsinaista ydinjuonta ei ole, ellei Julia Robertsin esittämän Shelbyn sairautta voi sellaiseksi laskea. Elokuva pomppii juhlasta toiseen. Läpi käydään häät, hautajaiset, pääsiäiset, Halloweenit, joulut jne.
Näyttelijättäret tekevät upeita suorituksia, mutta hahmot on kirjoitettu hieman epätasaisesti, joten mikään niistä ei nouse aivan täysosumaksi. Jokaisella on silti omat hyvät hetkensä. Mieleenjäävin on ehkä Sally Fieldin suoritus elokuvan dramaattisessa käännekohdassa. Siinä nousi hieman pala kurkkuun.
Pidin elokuvasta ja suosittelen tätä laatudraamojen ystäville.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu