Pufnstuf (1970)
- Tunnetaan myös nimillä:
- Pufnstuf Zaps the World
- Ohjaajat:
- Hollingsworth Morse
- Käsikirjoittajat:
- John Fenton Murray, Si Rose
- Pääosanäyttelijät:
- Billie Hayes, Cass Elliot, Jack Wild, Martha Raye
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Kommentit
Nosfecoff
Käyttäjä
04.11.20 klo 00:16
Tämä viidenkymmenen vuoden ikään yltänyt, lohikäärmettä etäisesti muistuttavan nimikkohenkilönsä ja muiden hulvattomien hörhöjen edesottamuksia seuraava musikaalia ja muunlaisia wizardofozmaisuuksia runsaasti sisältävä ja surrealistiseksikin kutsuttava lapsille ja lapsellisille suunnattu, sanoinkuvaamattoman viihdyttävä ja värikkäiden lavasteiden läpeensä täyttämä riemurellestys on yksi parhaista asioista, jota olen tänä vuonna nähnyt. Yhdellä lyhyehköllä lauseella selostettava juoni kulkee laulujen ja erittäin innokkaasti näyteltyjen dialogien voimin läpi elokuvan koko keston jättämättä tilaa yhdellekään hiljaiselle hetkelle, mutta biisien ollessa oikeasti hyviä ja näyttelijöiden ollessa häkellyttävän energisia en sellaisia kaivannutkaan.
Pääosan ikäistään nuoremman oloinen ja kunnon cockneyaksentilla varustettu Jack Wild on melkeinpä ilmiömäisen hyvä heiluessaan eläinhahmojen ja noitien joukossa. Pääilkimysnoidan hyvällä tavalla korvia raastava rääkyminen on parhaiden black metal-vokalistien tasolla. Hillitympää ja tyylikkäämpää roolisuorittamista - noitamaskeerauksesta huolimatta - tarjoaa "erikoisvieraaksi" mainittu, sen ajan laulajien kärkikastiin kuuluva "Mama" Cass Elliot, jonka elämää ja tekoja tarkastellessa itse asiassa tämän koko elokuvan olemassaolosta sain tietää. Hänellä on jopa oma laulukohtaus. Jos ei olisi ollut, olisin ollut pettynyt.
Sympaattisen sarjakuvamaisten lavasteiden ja tunteella sekä taidolla luotujen eläinpuppettien joukossa oli kyllä yksi silmiinpistävä ja lievästi häiritsevä yksilö: natsirotta. Germaaniaksentilla sönköttävä, Himmler-rilleillä ja upseeripuvulla varustettu natsirotta, joka asiaan kuuluvasti oli tietenkin pahojen puolella. Swastikan tilalla oli sentään rotan päätä muistuttava merkki. Sen kummempia symboliikkoja, ajankohtaisuuksia ja yhteiskuntakriittisyyksiä ei kannata tästä leffasta etsiskellä.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu