Nimeni on Trinity - paholaisen oikea käsi (1970)

Pisteytyksiä: 131
Tarkka arvo: 3.901
Arvosteluja: 3
Kommentteja: 16

Pistejakauma

Alkuperäinen nimi: Lo chiamavano Trinità

Genret:: Komedia, Western
Valmistusvuosi:: 1970
Pituus:: 109 min

Tunnetaan myös nimillä:: Die Rechte und die linke Hand des Teufels, Just Call Me Trinity, My Name Is Trinity, Nimeni on Trinity, They Call Me Trinity; Ensi-ilta: 16.07.1971
Ohjaajat:: Enzo Barboni
Käsikirjoittajat:: Enzo Barboni
Pääosanäyttelijät:: Bud Spencer, Elena Pedemonte, Farley Granger, Terence Hill
Maat:: Italia
Kielet:: italia

Arvostelut

Arvostelut Kommentit Videot Kuvat

Sopivan hurtilla huumorilla varustettu buddy-länkkäri, joka on kaikinpuolin onnistunut paketti.

Villiä länttä kiertävä hevosen kanssa Trinity (Terence Hill) saapuu erääseen pikkukaupunkiin, jonka sheriffinä toimii hänen velipuolensa Bambino (Bud Spencer). Bambino ei kuitenkaan ole täysin rehellinen mies vaan hän on hevosvaras, joka on turvautunut sheriffin tähden taakse. Aluksi Bambino ei voi sietää riitaa haastavaa Trinitya, mutta pian kuitenkin pestaa tämän apulaisekseen. Kaksikolle tuleekin pian töitä kun ilkeä majuri Harriman (Farley Granger) miehineen aikoo häätää pienen mormoniyhdyskunnan pois pienestä laaksosta, jonka Harriman aikoo vallata. Harriman ei kuitenkaan tiedä mitä hänelle on edessä kun lännen nopein vetäjä ja kovin teräsnyrkki ovat suunnitelman tiellä.

"He's the right hand of the Devil..."

Bud Spencer ja Terence Hill - kaksikon kuuluisimpiin töihin kuuluva Nimeni on Trinity on sopivan hurtilla huumorilla varustettu buddy-länkkäri, joka on kaikinpuolin onnistunut paketti. Filmi olikin sellainen mitä olinkin odottanut. Bud ja Terence mätkivät roistoja kilvan kasaan ja ehtivät heittää huulta toisillensa. Budin ja Terencen kemia pelaa jälleen hyvin yhteen ja tuloksena on taattua äijämeininkiä, jonka parissa takuulla viihtyy. Välillä homma on kuitenkin hitaasti etenevää ja laimeata, sillä mukana on parikin aika turhaa kohtausta mutta muuten homma toimii nätisti.

Mainitsemisen arvoinen on myös elokuvan rennon letkeä musiikki, joka sopii elokuvan tunnelmaan täydellisesti ja erityisesti tunnari jää soimaan päässä vielä pitkään elokuvan katsomisen jälkeen. Kokonaisuutena elokuva on oikein mallikas italowestern, jota kelpaa katsoa oikealla asenteella.

PS. Kannattaa kiinnittää huomiota lopun joukkotappeluun, jota sanotaan elokuvan kannessa elokuvahistorian pisimmäksi joukkotappeluksi. Sen kyllä uskookin kun katselee tuota tappelua, jossa äijää kaatuu maahan kuin heinää.

nimimerkki: Mask

Pisteet: rating 80,000