Keith Richards: Under the Influence (2015)
- Genret:
- Dokumentti
- Valmistusvuosi:
- 2015
- Ohjaajat:
- Morgan Neville
- Pääosanäyttelijät:
- Buddy Guy, Keith Richards, Steve Jordan, Tom Waits, Waddy Wachtel
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Vierivät kuvat
Maailman suurin rockyhtye, The Rolling Stones, teki historiaa kuluvan vuoden kevättalvella esiintymällä ensimmäisenä superyhtyeenä taloussaarrostaan vapautuva... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Kommentit
JohnRambo
Käyttäjä
26.09.15 klo 12:58
Hyvin tavanomaisesti ja yllätyksettömästi kerrottu henkilökuva. Leffan pelastaa Keith Richardsin karismaattinen ja hurmaava persoona ja muutamat hänen kertomat hauskat anekdootit vuosien varrelta. Ihmettelin vain, että miten tällaisesta legendasta kertovaan viralliseen dokkariin ei ole saatu muita tärkeitä puhuvia päitä kertomaan mielipiteitään, kuin Buddy Guy ja Tom Waits (olisko Jagger, Watts tai Wood esimerkiksi olleet mitään)? Rolling Stones ei kuitenkaan ole mikään underground-kulttibändi, kuten jokainen tietää ja Keken legenda kitarasankarina ja päihteiden käyttäjänä elää ihan omaa elämäänsä.
Toki dokkarilla on muukin määränpää, kuin vanhojen muistelu (joten siitä ei tule tikkua silmään), koska se keskittyy Keken uuden soololätyn tekoon ja nauhotuksiin. Tosin hyvin pinnallisesti, mutta sekin vähä mitä treenikämpän soitteluista näytetään on vangitsevaa kuvaa. Niistä käy nimittäin vähemmänkin perehtyneelle katsojalle selväksi, että Richardsin soittotyylissä on aina parasta ollut sen tietty ilmavuus ja hänen musiikkinsa parhaillaan "hengittää" aivan eri lailla, kuin monien myöhempien rokkareiden.
Leffan parhaimmiksi puoliksi jää muutamien musiikkiesitysten lisäksi jo edellä mainittu Richardsin persoona, mutta myös hänen pohdiskeleva kertominen siitä, kuinka hänen imagonsa on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tämä tulee dokumentissa myös paatuneelle Rollari-fanille uutena tietona. Narkkarina, juoppona ja ties minä päihderohmuna yleisesti pidetty mies on todellisuudessa yllättävänkin skarppi mies, jolla on hymy herkässä ja huumorintaju kohillaan. Mielenkiintoisena pointtina Keke tuo myös tyytymättömyytensä "valkoisen miehen rockiin" '70-luvulla, jolloin rock 'n' rollista lähti "roll" pois ja kappaleet kuulostivat enemmänkin marsseilta. Kuunnelkaa "We Will Rock You" ja "For Those About To Rock", niin ymmärrätte mitä hän tarkoittaa. Kaikella kunnioituksella Queenia ja AC/DC:tä kohtaan.
Uskon, että kukaan fani ei tule täysin olemaan tyytyväinen dokumenttiin, enkä usko, että tämä myöskään uusia kuuntelijoita Richardsin musiikille tuo. Toisaalta, se ei myös tee mitään hallaa kenelläkään, vaan on harmitonta katselemista. Sitä tietyllä tapaa toivoisi vain, että henkilökuvat voisivat joskus olla vähän muutakin.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu