Cut-Throats Nine (1972)

Pisteytyksiä: 7
Tarkka arvo: 3.571
Arvosteluja: 0
Kommentteja: 3

Pistejakauma

Alkuperäinen nimi: Condenados a vivir

Genret:: Trilleri, Rikos, Western
Valmistusvuosi:: 1972
Pituus:: 90 min

Tunnetaan myös nimillä:: Bronson's Revenge
Ohjaajat:: Joaquín Luis Romero Marchent
Käsikirjoittajat:: Joaquín Romero Hernández, Santiago Moncada
Pääosanäyttelijät:: Alberto Dalbés, Antonio Iranzo, Antonio Padilla, Carlos Romero Marchent, Claudio Undari, Eduardo Calvo, Emilio Rodríguez, Emma Cohen, Francisco Nieto, José Manuel Martín, Lorenzo Robledo, Manuel Tejada, Rafael Hernández, Ricardo Díaz, Xan das Bolas
Maat:: Espanja
Kielet:: espanja

Kommentit

Arvostelut Kommentit Videot Kuvat

Joku
Käyttäjä

27.05.21 klo 15:38

Tämä elokuva vetää kyllä monet muut genrensä elokuvat hirttolaverilta heittämällä alas. Kurkunleikkaajien yhdeksikkö nousee kyllä yhdeks omista lempiwesterneistä koskaan. Aikalaisekseen erittäin brutaalia ja tylyä meininkiä tarjoava elokuva on poikkeuksellisesti Italian sijaan espanjalainen tuotanto. Laskisin silti tän spagettiwesternin genreen, sillä se täyttää aivan kaikki tunnusmerkit joita italianserkkunsa omaavat. Sillä erotuksella, että Cut-Throats Nine onnistuu lähes joka osa-alueella olemaan vielä nihilistisempi ja raaempi, niin visuaalisesti kuin pinnan altakin. Tarina kertoo kersantista jonka on määrä viedä vankkurillinen rangaistusvankeja paikasta a. paikkaan b. Matkan varrella kultarosvot pysäyttävät vankkurin ja taistelun temmellyksessä kuljettajat saa surmansa, ja vangit jää täysin tämän Robert Hundarin esittämän kersantin kontolle. Siitä alkaa verinen ja armoton erämaaretki takaisin kohti sivistystä. Matkaa ei helpota yhtään se, että kersantilla on matkassaan myös hänen kaunis ja nuori tyttärensä. Vangit ei myöskään todellakaan ole mitään karjavarkaita, vaan ihan puhdasverisiä murhamiehiä ja raiskaajia. Mielestäni tämä elokuvan peruspremissi on aivan loistava. Ei ehkä täysin originaali, onhan näitä elokuvissa nähty paljonkin vastaavanlaisia, mutta kelpo vaihtelua silti spaguissa yleiselle kostotarinalle tai pelastusretkelle. Vielä kun hahmoista valtaosaan syvennytään lyhyillä mutta sitäkin oleellisemmilla leikkauksilla heidän taustoistaan, se antaa näille tyypeille kasvot. Lopussa sitä huomaa olleensa kiinnostunut jokaisen kohtalosta, sekä hyvisten että pahisten. Cut-Throats Nine myös tarjoaa muutaman napakan ja toimivan juonenkäänteen, joista osa on todella odottamattomia, mutta osa toki hiukan ennalta-arvattaviakin. Juonessa on myös yksi todella iso faktuaalinen aukko, jota en kyllä itse tullut edes ajatelleeksi, mutta ei se oikeastaan vaikuta filmin toimivuuteen millään lailla. Ellei sitten tälläset asiat vaivaa. IMDb:n goofseista löytyy ko. moka jos kiinnostaa, en viitsi sitä tähän kirjotella sillä se spoilaa osan elokuvasta.

Tarinan lisäksi elokuva antaa vahvaa antia visuaalisella puolellakin. Rujonkauniit vuoristot ja lumiset maisemat antaa hienot puitteet veriselle selviytymiskamppailulle. Ja niitähän tässä riittää, sekä verta, että kauniita maisemia. Leffa yltyy paikoin about Lucio Fulci -tyyliseks gore-ilotteluks, mikä on kyllä erikoinen aspekti tuon ajan westernille. Veriset kohtaukset tukee elokuvan muutenkin raakaa otetta. Filmi tuo moninpaikoin mieleen Sergio Corbuccin mestariteoksen, Suuri hiljaisuus. Aika samoilla synkkyyden leveleillä liikutaan. Musiikkipuoli on myös suurimmalta osin kauhuelokuvamainen ja uhkaavaa ilmapiiriä korostava. Ei ehkä muistettavimpia tästä genrestä, mutta tunnelmaan täydellisen sopiva. Tuota tunnelmaa ja leffan tarinaa ajatellen voisi kuvitella että Quentin Tarantino olisi ottanut tästä vahvasti vaikutteita elokuvaansa Hateful Eight. Saatan olla väärässäkin, mutta lumiset maisemat, vankikuljetus, mökkiin jumittuminen ja elokuvan nimi antaa kyllä olettaa että Cut-Throats Nine olisi pyörinyt Tarantinonkin kotiteatterissa jokuseen kertaan.

Kaikenkaikkiaan mieletön pläjäys spagua, ultraväkivaltaisella otteella ja vahvoilla kauhuviboilla. Ainoastaan elokuvan loppukohtaus oli hieman töksähtävä, ja jätti toivomisen varaa, mutta tavallaan sekin tukee leffan lohdutonta tunnelmaa.

Ei todellakaan kaukana täydellisestä spagettiwesternistä.

JohnRambo
Käyttäjä

28.06.16 klo 19:10

Jotenkin mulla on ihan pikkunen länkkärikuume taas päällä ja tämä tyydytti hyvin sen nälän. Tarinassa on kunnon seikkailumeininkiä, leffa on kuvattu hienosti ja tyly tunnelma sekä fulcimainen gore teki vaikutuksen. "Paella westerniksi" lueteltava teos tekomaansa takia nousi täten yhdeksi mun lempilänkkäreistä. Vitun hyvä.