Arviossa: Blade

Blade on elokuvana vähän kuin teinipojille suunnattu Twilight, jossa hyvät tyypit ovat aina tyylitajuisia ja pahat vain yrittävät olla.

Arviossa: Catwoman

Kissanmintun sijaan katsojalle on luvassa pelkkää kissanhiekkaa.

Arviossa: Steel – mies täyttä terästä

Steelin pahin kompastuskivi löytyy sen roolituksista päättäneiden tahojen korvien välistä.

Arviossa: Spawn

Spawnin kohtaloksi koitui lopulta väärä kohderyhmä.

Arviossa:

Tarinan lupaava lähtöasetelma redusoituu nopeasti silkaksi hyvän mielen lastenpiirretyksi.

Arviossa:

Surrealistisuuteen asti hölmön Turbo Teenin henkinen perintö elää nykyisinkin lukuisissa parodioissa.

Arviossa:

Legenda modernin amerikkalaisen sodanjumalan ikioman pullistelupiirretyn noususta ja tuhosta.

Arviossa:

Salaisten kansioiden ensimmäinen tuotantokausi keskittyi vielä vahvasti sarjan konseptin esittelyyn.

Arviossa:

Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Arviossa:

Darkstalkers syö miestä.

Arviossa:

Chargeman Kenin löytymisen on sanottu mullistaneen japanilaisen meemikulttuurin kertaheitolla.

Arviossa:

Animoidun Haamujengin tarinat ovat parhaimmillaan niin kekseliäitä ja hauskoja, että niistä riittäisi helposti virikkeitä vaikka kokonaiseen elokuvasarjaan.

Arviossa:

Ajatelkaa lapsia!

Arviossa:

Jumanjissa muistettavinta on Everett Peckin omalla susirumalla tavallaan siisti ysäridesign.

Arviossa: Encanto

Värikylläisessä Encantossa on onneksi muutakin kuin pelkkää vanhan kierrätystä.

Arviossa:

Aladdinin seikkailuista nähtiin Suomessa lähinnä hyvällä maulla valikoitu laadukkaampi osa.

Arviossa: Beavis and Butt-Head Do America

MTV:n ja Mike Judgen elokuva on itsessään hauskaa perseilyä, mutta sillä on myös historialliset ansionsa.

Arviossa:

Hasbron häikäilemätön mielikuvamarkkinointi tehosi aikansa lapsiin kuin vesirokko.

Arviossa:

Synkistely on taitolaji.

Arviossa: Wicked City

Mestari Kawajirin legendaarinen tyylitaju on niin pistämätön, ettei edes kämäinen käsikirjoitus kykene taittamaan sen parasta terää.

Arviossa:

Toxic Crusaders ei missään nimessä ole hyvä sarja, mutta sen nasevan ironisesta ja hölmöstä huumorista voi oikeassa mielentilassa saada irti pientä iloakin.

Arviossa:

Voi Lucas ja Nelvana minkä teitte.

Arviossa:

Päivän populäärikulttuurin avainsana oli “lo-fi”.

Arviossa:

Ääneen naurattava Eek! the Cat on yksi Disneyn suuruudenhullujen yritysostojen sivullisista uhreista.

Arviossa:

Disney ei selvästi itsekään täysin uskonut Kahjokatin mahdollisuuksiin.

Arviossa:

Moo Mesan todellinen tähti on sen hölmö konsepti.

Arviossa:

Vihreän avaruuskaniinin seikkailu ei varsinaisesti ollut kovinkaan riittoisa tai pitkä, mutta ainakin se sai ansaitsemansa onnellisen lopun.

Arviossa:

Alfred-ankan monumentaalinen elämäntarina on kaikkien aikojen klassikko ja isältä pojalle periytyvä pala genrensä katajaista perusyleissivistystä.

Arviossa:

Digimonin laskelmoidun korvamatomainen soundtrack itsessään lukeutuu lajityyppinsä koukuttavimpiin.

Arviossa:

Kahdesta Sonic-piirretystä kypsempi on säilyttänyt paikkansa fanien sydämessä yhtenä sinisen siilin uran hienoimmista hetkistä ja ysäripiirrettyjen helmistä.