Breakfast at the Manchester Morgue on ainakin vakuuttava nimi elokuvalla, jos ei sitten muuta. Todellisuudessa sitä pidetään myös yhtenä parhaista zombileffoista. Espanjalainen Jorge Grau on tuntematon suuruus kauhun saralla, mutta kyseisellä elokuvallaan hän osoittaa hyvää tilannetajua. Romeron lanseerattua zombit uudelle aikakaudelle, on Graun elokuva kuin tilaustyö. Night of the Living Dead ei saannut aikaan samanlaista buumia, minkä Dawn of the Dead. Siitä huolimatta se ansaitsi kulttimaineensa ja on edelleen vastuussa koko genren muutoksesta. Onneksi edes joku tajusi hyödyntää tätä mahdollisuutta Euroopassa.
Graun tarina muistuttaa ällistyttävän paljon Night of the Living Deadia. Lähtökohtaisesti kuolleet heräävät henkiin maatilalla olevan laiteen ansiosta. Laitteen on tarkoitus tuhota kaikki hyönteiset pelloilta, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato. Tehtävässään se onnistuukin hyvin, mutta sen radioaktiivinen säteily herättää osan kuolleista henkiin. Tilanteen tasalla on antiikkiesineitä kylään myymän tullut George. Kukaan ei usko hänen teoriaansa laitteesta. Paikallinen poliisi pitää häntä vandaaliaktivistina, joka on tullut terrorisoimaan pienen kylän rauhaisaa eloa.
Tarina ei ole ainoa osa, joka muistuttaa paljon Romeron esikoista. Maalaismaisemat ovat myös samankaltaisia. Niitä voi kuitenkin pitää elokuvan kannalta välttämättöminä, koska juoni on niin tiukasti sidoksissa maalaisyhteiskuntaan. Itsessään koko tapa, jolla kuolleet heräävät on typerä. Romeronkaan alkuperäinen ajatus ei oikeastaan ole kovinkaan nerokas. Epidemia on pakko silti selittää jollain ilveellä, eikä se millään tavalla kuitenkaan pilaa elokuvan loistavasti tiivistyvää tunnelmaa. Ensiluokkaisen tunnelmansa ansiosta Breakfast at the Manchester Morgue nouseekin varsin korkealle zombielokuvien valtavassa kirjossa.
Zombit on toteutettu mallikkaasti. Niiden ulkoasusta huokuu tekemisen maku. Halvan näköiset efektitkin toimivat myös oikein hyvin. Verta on vähän, mutta sitä käytetään sitäkin tehokkaammin. Tahditetut zombien mässäilykohtaukset ovat parhaimmillaan todella kuvottavia. Elokuvan edetessä väkivalta alkaa korostua enemmän, samalla tapahtuma paikat vaihtelevat äkillisesti. Kolkko hautausmaa antaa loistavan pohjan zombien marssille. Ruumishuoneella, elokuvan nimestä huolimatta, vietetään hyvin vähän aikaa. Loppuhuipennuksena tapahtumille toimii erittäin kolkko sairaalaympäristö. Se erottaakin mukavasti leffan Romeron klassikoista. Muutoin elokuva sortuu ratsastamaan nimenomaan Romeron teoksella. Se ei sinänsä haittaa, koska aiemmin mainitsemani tunnelma on eritäin korkealuokkaista.
Kokonaisuutena Breakfast at the Manchester Morgue onnistuu tehtävässään. Se on todella hyvä post-night of the living dead elokuva, jossa on omaperäistä särmää. Näytteleminen ei kuulu elokuvan vahvuuksiin, mutta on taattua keskinkertaisuutta. Se on se tunnelma, joka nostaa tämän filmin sinne parhaimpien zombielokuvien joukkoon. Mikään varsinainen mestariteos ei ole kyseessä, mutta kyllä tähän kannattaa ehdottomasti tutustua, jos zombit ovat yhtään mieleen tai muuten vain kaipaa jännittävää elokuvakokemusta.
