Zack Snyderin päässä voisi syntyä vaikka mitä. Miehellä on takanaan kahden leffan putki, George A. Romeron Kuolleiden aamunkoitosta tehty graafisesti verinen remake, joka oli minulle ensimmäinen remake-elokuva ja sitten visuaalisesti näyttävä 300, joka muutti käsitykseni sarjakuvaromaanifilmatisoinneista. Kun nämä kaksi elementtiä, graafinen ja visuaalinen yhdistetään, saadaan aikaiseksi ehkäpä maailman paras sarjakuvaan perustuva elokuva.
Elokuvan tarina sijoittuu sarjakuvan mukaisesti 1980-luvulle. Richard Nixon on äänestetty kolmannelle kaudelleen presidenttinä ja kolmas maailmansota on syttymässä Amerikan ja Neuvostoliiton välille. Eläkkeellä oleva naamiokostaja Koomikko tapetaan ja yksi muista naamiokostajista nimeltään Rorschach alkaa tutkimaan tätä tapausta. Rorschach houkuttelee kaikki muut naamiokostajat tutkimaan tätä tapausta pimennoistaan. Heihin kuuluvat Yöpöllö, Silkkiaave ja Tri. Manhattan, joka on ainoa ja oikea supersankari tässä joukossa. Siihen kuuluu myös Ozymandias, jolla on niin sanottu Aleksanteri Suuren kompleksi. Sankareilla alkaa olla kiire. Tuomiopäivän kello näyttää jo viittä vaille keskiyötä.
Alan Mooren ja Dave Gibbonsin maailman nimekkäimpiin teoksiin lukeutuva Watchmen toimii myös aivan pätevästi elokuvana. Elokuva on ripaus aikuismaista supersankarointia ja graafista väkivaltaa. Elokuvassa on mukana runsas määrä erotiikkaa, väkivaltaa, tolkuton määrä hidastuskohtauksia ja visuaalisesti näyttäviä taustoja.
Näyttelijöistä ei ole mitään valittamisen sanaa. Jackie Earle Haleyn esittämä Rorschach on psykopaattinen ja antaa pahoille tyypeille oikein kunnon selkäsaunan, verta säästämättä. Patrick Wilsonin Dan Osterman alias Yöpöllö on ihmisenä ujo, herkkä ja arka, mutta hyvinkin humaanisti normaali tyyppi. Naiskauneutta kostajissa edustaa Malin Akermanin esittämä Silkkiaave, jolla on asennetta olla kovan luokan pimu, jota ei tosin ujostuta näyttää omaa kaunista puoltaan.
Billy Crudupin Tri. Manhattan on elokuvan ainoa hahmo, joka on tehty käyttäen nyky-aikaista CGI-efektiä. Vaikka hahmo onkin rauhallinen ja rauhaa rakastava, löytyy hahmosta puolin ja toisin vihaakin. Joukon mustan lampaan eli Ozymandiasin roolissa pyörivä Matthew Goode ei vastaa sarjakuvan alkuperäistä hahmoa, mutta leffassa on se hyvä seikka, että hahmo ei yritä liikaa.
Watchmenissä soi mielenkiintoinen soundtrack. Elokuvan alkua säestää Bob Dylan ja siitä eteenpäin kuunnellaan Simon ja Garfunkellia, KC and the Sunshine Bandiä, Janis Joplinia, Billie Holidaytä ja Leonard Cohenia. Elokuvassa look-alikensa saavat Richard Nixon, Andy Warhol, Truman Capote, Michael Jackson ja John F. Kennedy.
Zack Snyderin visuaalisesti ja graafisesti sarjakuvalle uskollisesta maailmasta löytyvät New York likaisine katuineen, Mars, Antarktis – muutamia paikkoja mainitakseni.
Syvällisellä ja kovalla työllä rakennettu lähes 25 vuoden odottamista jonottanut elokuva on täydellinen paketti toimintaa, huumoria, scifiä ja draamaa. Suosittelen Watchmeniä paitsi sarjakuvan lukeneille, myös niille, jotka eivät välttämättä tunne tarinaa tai hakevat vain jotain omaperäistä elokuvaa.
