Jos nyt juot jotain, niin kannattaa ehkä laskea lasi kädestä ja muutenkin suosittelen vetämään syvään henkeä ja rauhoittumaan perusteellisesti. Ilmoitusluontoinen asiani saattaa nimittäin tulla joillekin järkytyksenä: The Punisher on mainio elokuva. No joo, ehkä ”mainio” on hieman liian voimakas sana. Sanoisinko pikemminkin, että ”ristiriitaisen mielenkiintoinen”.
Ex-poliisi Frank Castle on vihainen kaveri. Se miehelle suotakoon, sillä hänen koko sukunsa(?!) on lahdattu kylmäverisesti. Murhaaja teki kuitenkin kohtalokkaan virheen, sillä tunnetusti mies on kaikkein vaarallisimmillaan silloin, kun hänellä ei ole mitään menetettävää. Castlesta tulee Tuomari, oman käden oikeutta jakava yhden miehen väkivaltakoneisto, joka hakee lievitystä raastavaan tuskaansa rankaisemalla laitapuolen kulkijoita.
Marvelin pidettyyn marginaalihahmoon perustuva The Punisher on elokuva kostosta, väkivallan kierteestä ja menetyksen tuottamasta surusta. Näistä aineksista luulisi syntyvän todella tylyä toimintatykitystä, mutta valitettavasti ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan Hensleigh on kässäriä kasatessaan kopioinut Garth Ennisin kynäilemää ”Welcome back, Frank”-sarjakuvaeeposta, joka on tunnettu siitä, että se tuo ylimääräistä huumoria tuttuun ja turvalliseen The Punisher-kaavaan. Tahaton komiikka ei toki haittaa, sillä sehän on oleellinen tekijä tällaisissa roskaelokuvissa. Sen sijaan väkisin väännetyt vitsit ja pari tarpeetonta ”koomista” sivuhahmoa latistavat ikävästi muuten mukavaa hautajaistunnelmaa.
The Punisher yrittää olla hauskan absurdi aina silloin tällöin, vaikka sen ei missään nimessä pitäisi. Hensleighilta ovat menneet prioriteetit sekaisin, mutta siitä huolimatta elokuva on mukavaa vaihtelua tässä kaikkia kosiskelevassa lapsiystävällisessä nykyilmapiirissä. Väkivalta on suht brutaalia ja sitä myöskin piisaa. Toisaalta, jos leffan nimi on The Punisher, niin ei kai silloin kukaan odotakaan tanssahtelua kukkaiskedolla tai yhteislaulua leirinuotion loisteessa.
Tuntuu ehkä hieman moraalittomalta vaatia lisää verenvuodatusta, mutta sellainen olisi todellakin tehnyt tästä pläjäyksestä vieläkin paremman. Yleensä vastustan elokuva, joissa sadistinen mässäily on itsetarkoitus, mutta The Punisherin kohdalla vieläkin ylenpalttisempi väkivalta olisi sopinut kuin nakutettu. Frank Castlen ainoa funktio on tuottaa tuskaa niille, jotka sen hänen mielestään ansaitsevat, joten tässä olisi ollut hyvä paikka toteuttaa inhorealistinen ja itsetarkoituksellinen tappojuhla pienellä sosiaalipoliittisella satiirilla varustettuna. Tähän elokuvaan, jos mihin, olisi sopinut sellainen täydellinen psykopaattifiilis. Tällaisenaan The Punisher jättää hommat sittenkin hieman puolitiehen.
Tässä välissä täytyy jättää julkinen viesti Jonathan Hensleighille, joka uhkaa kommenttiraitansa lopuksi vielä tekevänsä The Punisherille jatko-osan. Jonathan, jos luet tätä(ja jos osaat suomea), niin jätä nyt ihmeessä ne kaikki turhat huumoriaspektit mahdollisimman minimiin ja tee sellainen The Punisher-elokuva, jonka me kaikki haluamme nähdä ja jollaista me kaikki olemme odottaneet. The Punisher-elokuvan pitää olla sairaalloisen synkkä ja hemmetin väkivaltainen! Ja lisää Castlen hilpeitä kidutussessioita! Ei mitään vitsailua eikä mitään muuta turhaa! Kunnollisessa The Punisher-elokuvassa ei kellään saa olla hauskaa, ei edes katsojalla! God damn!
Nimiosassa patsastelee kivikasvoinen Thomas Jane, joka käsittääkseni nykyään tunnetaan nimellä Tom Jane. Näyttelijänä hän ei ole juurikaan Dolph Lundgrenia kummoisempi, joka siis esitti Castlea 15 vuoden takaisessa kasariversiossa. Vaikka eipä silti, ei tässä mitään suurten tunteiden tulkintaa kyllä olisi kaivattukaan. Riittää että näyttää kovalta ja että ampuu ja hakkaa vakuuttavasti kaikkea mikä liikkuu. Tämän Jane taitaakin tyydyttävästi ja silloin tällöin hänen silmissään jopa välähtää oikein reipashenkinen hullun kiilto. Tästä tietysti napsahtaa plussaa, eihän Castle mikään ihan vakaa kaveri kuitenkaan ole.
Ei The Punisher mikään klassikko ole. Sen olisi pitänyt olla, mutta ei se ole. Näinä kirottuina Harry Potter-aikoina se kuitenkin onnistuu tarjoamaan tunkkaisen tuulahduksen jostain hyvin kaukaa. The Punisherille ei voi olla kovin vihainen, sillä se muistuttaa kovasti niitä mauttomia B-toimintaelokuvia, joita tuli vahdattua joskus pikkupoikana.
nimimerkki: esimies
