Tarina teollisuusneuvoksen arvonimella paiskatusta johtajasta, Rauno Rämekorvesta (Esko Salminen). Mies lähtee kiidättämään 60-vuotisjuhliensa kukkamerta kaatopaikalle, mutta päättääkin hoitaa kukat tuntemillensa naisille. Vaimo jää kotiin potemaan astmaansa. Rämekorpi saa yksityisyrittäjä-taksikuskin (Santeri Kinnunen) hovikuljettajakseen ja reissulla vierähtää usempi päivä. Kannoilla pyyhältää paparazzi-valokuvaaja metsästämässä otoksia sensaatiolehteen.
Kyseessä on ihan hauska suomifilmi, joka kuvaa teollisuusneuvoksen naistoilailuja (lue panohommia). Naisia tuntuu olevan joka sormelle ja jollain omituisella tapaa kaikki kuvatut naiset näkevät Rämekorvessa viehätysvoimaa tai antavat muuten vaan säälip***ua. Ni-in valta on ainakin yksi, joka naisia viehättää, ehkä toinen on charmi. Esko Salminen sopii teollisuusneuvoksen rooliin kyllä kuin valettu ja ei Santeri Kinnusen taksisuharin roolissakaan ole moitteen sijaa. Ohjaus on melko Ere Kokkosmaista, selkeää ja kikkailematonta kuvakerrontaa.
Enpä ole lukenut Paasilinnan kirjoja, mutta joitain TV-sarjoja sekä leffoja on tullut katsottua. Tämän leffan huumori on juuri sitä samaa Paasilinnamaista hommaa, jota olen nähnyt. Paasilinnan huumori mielestäni varsin suomalaista ja huumori menettelee, mutta ei ole ainakaan ihan sitä ominta huumorigenreä. Huumorin höystämästä tarinasta on löydettävissä myös elämän vakavampiakin puolia.
Leffa yltyy välillä irroitteluun ja tilanteet ovat koomisen realismin ja ei voi olla totta -tyylisen välimaastossa. Kyseessä on jokatapauksessa melko perinteinen ja aikuismainen viihdeleffa, josta nuorempi katsoja ei varmaankaan löydä nykyaikaisen suomileffan piirteitä. Tarina itsessään on kohtuullisen hauska. Kymmenen riivinrautaahan oli vuonna 2001 Suomen toiseksi eniten myyty kaunokirja, heti Taru sormusten herrasta jälkeen. Kirjana ainakin tarina on todellakin suosittu. Suosittelen leffaa varttuneemmille, ja parisuhdetoimintaa jonkin verran kokeneille katsojille. Nuorempien tuskin kannattaa vaivautua.
