Menneellä vuosikymmenellä Yhdysvalloista ei kovin monta nerokkaana pidettävää lastenanimaatiosarjaa tullut. Tässä kastissa ananaksen sisällä asuvasta Paavo Pesusienestä kertova sarja onkin melkoisen yksin. Animoinniltaan mm. Ren & Stimpy-sarjan parhaat perinteet mieleen tuova sarja sisältää niin runsaasti päättömyyksiä ja aikuisiakin naurattavia tilanteita, että keltaisen arkipäivän sankarin päätyminen omaan elokuvaan oli vain ajan kysymys. En osaa sanoa, miten hyvin elokuva myötäili siihenastisen sarjan tunnelmia, koska ainoa näkemäni tuotantokausi sijoittuu elokuvan jälkeiseen aikaan. Tältä pohjalta elokuvan katsoneena se toimii täydellisesti.
Elokuvan juoni on sarjalle uskollisesti sopivan päätön ja kahjo: Paavo ei saa tavoittelemaansa paikkaa ravintolapäällikkönä lapsekkuutensa takia. Tämän vuoksi hän kittaa baarissa päänsä täyteen jäätelöä, ja aamulla on kankkunen edessä. Samaan aikaan Paavon pomon herra Ravun ilkeä kilpailija Planktoni on varastanut Bikinipohjan kuninkaan kruunun, ja lavastaa Ravun syylliseksi. Kuningas jäädyttää Ravun, ja uhkaa tuhota hänet, jollei Paavo ystävänsä Patrikin kanssa löydä kruunua pelottavasta Simpukkakaupungista.
Vaikka elokuva on myös juonellisesti vahva kuvaus Paavon kasvamisesta pesusienenä, kiehtoo elokuva sarjan tavoin ennen muuta yksittäisten kohtausten ja absurdien käänteiden tasolla. Animoidut lähikuvat henkilöiden kasvoista muodostuvat toisinaan todella morbideiksi, ja tiukassa paikassa luikautetut laulut sopivat tähän hulluun seikkailuun monia muita piirrettyjä luontevammin. Ja kaiken hulvattomuuden keskellä, yhtäkkinen todella kaunis ja herkkä kohtaus yllättää ja kyseinen kohtaus nouseekin yhdeksi elokuvan huippuhetkistä, vaikka elokuvan pääpaino ilman muuta onkin komedialla.
Vaikka elokuvalla onkin lyödä pöytään Alec Baldwinin, Scarlett Johanssonin ja David Hasselhoffin kaltaiset tähdet, pysyvät he kuitenkin taustalla sarjan perushahmojen noustessa pääosaan (joskin kyynisellä Jalmarilla, joka tuo sarjaan sopivaa vastapainoa eloisan Paavon suhteen, onkin harmillisen pieni rooli). Elokuva onkin niin juonensa kuin tekoprosessinsa puolesta kaikkien pienten ja sisältään lapsien ylistyslaulu isoutta ja aikuisuutta vastaan.
Sarjan näkemättömyys ei ole este tutustua tähän elokuvaan. Kannattaa kuitenkin heittää pois asenne, että olisi jo nähnyt kaiken, mitä lastenanimaatiolla olisi tarjota. Paavo Pesusienen maailmassa muhii yllätyksiä, jotka viehättävät yhtälailla perheen taaperoita, teinejä ja vanhempiakin.
