Vuoden 2009 hittidraama Precious on amerikkalainen elokuva lasten hyväksikäytöstä. Kyseessä on kantaaottava elokuva hyvin ajankohtaisesta ja vakavasta aiheesta. Elokuvan on ohjannut Lee Daniels ja käsikirjoittanut Geoffrey Fletcher Sapphiren alkuperäisromaanin pohjalta. Tuottajiin kuuluu muun muassa talkshow-emäntä Oprah Winfrey. Näistä valinnoista huolimatta kahden Oscarin elokuva on yliarvostettu saippuadraama.
16-vuotias Precious (Gabourey Sidibe) on yhden lapsen äiti ja odottaa jo toista lastaan. Precious käy koulua huonolla menestyksellä. Hän asuu köyhästi Harlemissa televisiota tuijottavan äitinsä (Mo’Nique) kanssa. Päivittäin Precious haaveilee olevansa hoikka, valkoinen megatähti. Kun Preciousille sitten eräänä päivänä tarjoutuu mahdollisuus päästä erityisopetukseen, hän suostuu heti. Uudessa koulussaan hän pistää asioitaan järjestykseen samalla kun suhde äitiin kiristyy. Pian hänen menneisyytensä ja tulevaisuutensa rupeaa selviämään. Hän löytää paikkansa yhteiskunnassa.
Preciousin ovelasti kirjoitettu tarina avautuu katsojalle vähitellen. Lukuisilla kirosanoilla ja draamalle tyypillisillä elementeillä maustettu käsikirjoitus sukeltaa syvälle ihmismielen syövereihin. Se tarjoaa mietittävää vielä pitkään elokuvan katsomisen jälkeenkin. Mutta valitettavasti tarina on epätasapainossa näyttelijöiden kanssa. Ensimmäisen tunnin jälkeen se jauhaa jo samaa asiaa uudestaan. Olisin kaivannut monipuolisempaa käsikirjoitusta. Elokuvan vahvat hahmot kun eivät oikein vaikuta sopivan tarinan teatraalisiin (ja vähäisiin) ympäristöihin ja tapahtumiin. Siitä huolimatta käsikirjoitus on huvittava, koskettava ja ennen kaikkea räikeän dramaattinen.
Onneksi vahvat näyttelijät pelastavat elokuvan täydeltä katastrofilta. Erityisesti sivuosa-Oscarin roolistaan napannut Mo’Nique vakuuttaa karkean raivokkaalla suorituksellaan. Hän on Oscarinsa ansainnut. Pääosan Sidibe on tuntemattomuudestaan huolimatta ja slangeineen kaikkineen ihana hahmo. Pienemmistä sivuosista Mariah Careyn näyttelemä sosiaalityöntekijä jäi takaraivoon välinpitämättömänä valkoisena niljakkeena.
Elokuvan parhain osa-alue olikin sitten siinä. Valitettavasti huonot asiat ottavat nyt vallan. Precious kärsii ylipitkäisyydestä ja turhasta teatraalisuudesta, joka tekee katsomiskokemuksesta paikoitellen tuskallisen. Lisäksi tarina on revitty lähes riekaleiksi monilla lyhyillä leikkauksilla, jotka vaikeuttavat elokuvan katsomista. Tarinaan jää lisäksi joitakin pienempiä epäselvyyksiä joihin allekirjoittanut ei saanut vastausta.
Loistavista näyttelijöistään ja nerokkaasta kameran käytöstään huolimatta elokuvasta puuttuu se tärkeä koukku, johon katsoja voisi tarttua. Koko elokuva jää etäiseksi eikä mihinkään osa-alueeseen oikein saa otetta. Mo’Nique yksinään ei pysty kannattelemaan käsikirjoituksen tuomaa suurta taakkaa. Se on oikeastaan melko harmillista, sillä Precious ottaa vahvasti kantaa aliarvostettuun aiheeseen. Lapsihyväksikäytön esille tuominen onnistui täydellisesti, mutta sen ympärille kirjoitetut tapahtumat eivät osuneet napakymppiin. Tästä syystä Precious on selvästi yliarvostettu elokuva mutta toimiva draama, joka erottuu muista vastaavista elokuvista ainoastaan näyttelijöidensä ja teemansa ansiosta.
