Alejandro Amenábarin itse käsikirjoittama ja ohjaama The Others tuo ruudulle suhteellisen klassisen kummitustarinan. Toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin sijoittuvassa jännityselokuvassa Nicole Kidmanin tähdittämä yksinhuoltajaäiti Grace kasvattaa kahta lastaan itsepintaisen tyrannin ottein. Päivänvalolle yliherkät lapset (ei, ei tämä ole vampyyrielokuva) joutuvat viettämään päivänsä verhojen peittäminen ikkunoiden ja suljettujen ovien takana.
Hysteerisesti omiin sääntöihinsä tukeutuva äiti palkkaa talon mystisesti kadonneen palvelusväen tilalle uuden kolmikon, joista vain lastenhoitaja saa avaimet käyttöönsä. Jokainen ovi on lukittava, ja vain yksi niistä saa olla kerrallaan auki. Vanhalla kartanolla tuntuu kuitenkin olevan oma pimeä menneisyytensä. Perheen tytär näkee talossa liikkuvia hahmoja, ja pikkuhiljaa myös muu talon väki alkaa havaita selkäpiitä karmivia ilmiöitä pimeissä huoneissa.
Elokuva onnistuu olemaan sekä tyylikäs että varsin jännittävä. Amenábarin kuvausryhmän jälki on upeaa, kamera liikkuu pehmeästi tapahtumien keskellä ja leikkaukset ovat teräviä. Musiikki ja äänimaailma tukevat täydellsesti visuaalista maailmaa. Yleistunnelma kohoaa pikkuhiljaa tarinan edetessä painostavan piinaavaavaksi, sillä kehittely pitää otteessaan viimeiseen minuuttiin saakka. Ja vaikka onkin kyse suhteellisen perinteisestä kummitustarinasta, onnistuu loppuratkaisu yllättämään – ja vieläpä useampaan otteeseen.
Takakansi mainostaa Kidmanin esitystä yhdeksi hänen uransa parhaistaan, eikä suotta. Hysteerisen perheenäidin tyrannimainen, mutta rakastava ote lapsistaan tuntuu luonnistuvan Cruisen ex-vaimolta niin hyvin, että Nicolea heilakseen kaavailevien köriläiden kannattanee katsoa elokuva pariin otteeseen. Itse en ainakaan enää olisikaan niin varma hänen soveltuvuudestaan tulevien lasteni kasvattajaksi…
Muiden osalta näyttelytyö on myös sujuvaa, vaikka kaarti on ainakin itselleni varsin tuntematonta. Erinomaisen roolin tekee perheen pieni poika, jonka kauhunhetket ovat todella vakuuttavia. Erityistä herkkyyttä kohtauksiin tuo lasten kaipuu sodassa ollutta isäänsä kohtaan.
Mitään varsinaisesti valitettavaa elokuvasta ei löydy, jos ei ota huomioon toisinaan pientä paikallaanpolkevuutta. Toki myös juonessa on epäloogisia elementtejä, mutta toisaalta osaahan Teräsmieskin lentää ilman propellihattua, eikä se kummastuta ketään.
The Others on vakuuttava, viihdyttävä ja paikoitellen erittäin pelottava elokuva, joka kannattaa poimia videohyllystä keskivertojen eddiemurphyjen sijaan. Ja muuten, olisi silkkaa typeryyttä katsoa tämä muulloin kuin keskiyöllä. Pimeässä – verhot kiinni.
Nimimerkki: Bigstone
