Aluksi odottelin American Gangsteria melko paljon, mutta kuitenkin sen katsominen teatterissa unohtui. Sitten kuulin erinäisistä lähteistä, ettei se ole kovin hyvä, ja että se olisi jotenkin hajanaisen sekavan tylsämäisesti mitäänsanomaton ja turha. Mitä nyt itse American Gangsteria maiskuttelin, totean täysin huumeettomin mielin, ettei se maailman suurin leffa ole, eikä välttämättä suomalaisen näkökulmasta tarinansa puolesta mitenkään kovin merkittävä, mutta silti.. silti American Gangster ylitti odotukseni. Katselin vielä perästä päin kakkoslevyn ekstroja, joissa haastateltiin asianomaisia huumeparoneita ja -keisareita, ja vähän auottiin elokuvaa syvällisemminkin minkälainen vaikutus elokuvan kertomalla tapahtumien kululla oli sen aikaiseen Amerikkaan.
Kuten kuvitella saattaakin, vei huumeiden hankinta ilman välikäsiä suoraan Kultaisen kolmion alueelta markkinat hyvin monen mafioson nenän alta hyvin nopeasti. Don’t piss off the Goodfellas, they say.
Denzel Washington vetää periaatteessa aika samanlaisen roolin kuin yleensä, joskin laadukkaamman kuin joissain hänen viime aikaisissa trillereissään. Samanlaisia puhetyyliin liittyviä painotuksia, maneereita ja keskustelutyylejä on läsnä yhtä paljon kuin pippureita pippuripellolla, mutta onneksi Washington jättää areenalle kohtalaisen vakuuttavan kylmäpiirteisen ilmapiirin. Russell Crowe on siinä suhteessa mielestäni Denzeliä parempi, että hän ei jää liikaa edellisten roolihahmojensa muottiin, joskin jollain tavalla kummankin yksittäiset suoritukset tuntuvat elokuvan aikana yhdessä jotenkin kokonaisuutena täydentävän toisiaan. Denzel Washingtonista on aivan pakko sanoa fanipoikien kritiikinpelossa, että ei hänen tulkitsema Frank Lucas ole ollenkaan huono – päinvastoin, se on oikeasti jäätävän pelottava.
En hirveästi jaksa uhkua elokuvan ohjauksesta tai kuvauksesta, sillä varmaan aika moni on jo infonnut itseään siitä, kuinka Scott on täyttänyt elokuvan ainoastaan ja pelkästään autenttisella 60- ja 70-luvun rekvisiitalla, kuvannut tapahtumat pääosin oikeilla tapahtumapaikoilla, ja suoriutunut kaikesta vieläpä häikäisevän tiukalla aikataululla. Digaan American Gangsterin visuaalisesta ilmeestä, joka on koristelematon ja leffan tematiikan onneksi hälyyttävän karu. Eipä ainakaan kaunistella huumemaailmaa, eikä toisaalta tuoda sitä 60-luvun taitteen hippiyttä esille ylikirkkaiden MTV-värien ja -leikkausten avulla, vaan yksinomaan autenttisten pukujen, mainoskylttien ja upeiden hiustyylien avulla.
Äärimmäisen viihdyttävä ja, ei nyt äärimmäisen mutta kiitettävän, jännittäväkin elokuva, joka toimii toimintakohtausten ja toimistohuoneessa tapahtuvien rosvonmetsästys-sekvenssien välillä yllättävän hyvässä balanssissa. Action on paljon vakuuttavampaa, kun sitä ei viedä yli, ja poliisityö uskottavampaa, kun sitä ei suoriteta rakennusten päältä sinkojen voimin, vaan kärsivälisyyttä vaativaa, monivuotista tarkkailutyötä tehden.
