Panttivankitilanne. Kaksi Los Angelesin poliisin erikoisryhmä S.W.A.Tiin kuuluvaa poliisia päättää hoitaa homman kuin Willisin Bruce Die Hardissa konsanaan. No, kaamea sotkuhan siitä seuraa ja jätkät ovat out of S.W.A.T. Puolen vuoden kuluttua Hondo niminen kaveri rupeaa kokoamaan uutta S.W.A.T tiimiä, ja valitsee (yllättäen) mukaan toisen näistä aikaisemmin erotetuista Ramboilijoista. Kun uusi tiimi on saatu koulutettua, hommaan ängetään vielä ulkomaalainen pahis ja soppa on kasassa.
Kliseitä kliseiden perään, niitä leffa tarjoaa. On surullista katsoa mihin toimintaelokuva on genrenä mennyt. Seitsemänkymmentä ja kahdeksankymmentäluvulla actionleffa kukoisti. Silloin tehtiin loistavia, rehellisiä toimintakuvauksia kuten Eastwoodin Likainen Harry, Schwarzeneggerin Terminator ja Stallonen Taistelija. Nykyään ei osata enää. Toimintagenre tekee kuolemaa. Ne panostavat enää erikoistehosteisiin, jotta niitä myytäisiin enemmän. Ja ne one-linerit! S.W.A.T on oiva esimerkki nykyactionin tilasta: ”I can feel you.” ”Miksi valitsit minut?” ”Suututtaakseni kapteenin.” Parikymmentä vuotta takaperin Eversti Trautman sentään ilmoitti luoneensa Rambon Jumalan sijaan, Arska uhosi tulevansa takaisin ja Eastwood kyseli että tuntuuko onnekkalta nilkki? Nykyään tätä miesten lajityyppiä edustavat vain räkänokkaisille nörteille suunnatut Matrix reloadedit, xXx:t ja S.W.A.Tit. Kakkaa.
Leffa on ohjattu surkeasti, leikattu sekavasti, näyttelijät tekevät huonot suoritukset, lukuunottamatta Jacksonia ja Farrellia jotka ovat ok. Kässäri on hanurista ja täynnä kliseitä. Tuloksena on yksinkertaisesti tylsä ja turhanpäiväinen mäiskepätkä. Muutaman kerran meinasin jopa nukahtaa…
Vanhan koulun toimintafaneille en suosittele. Elokuvallisesti hyvien elokuvien ystäviä käsken pysymään kaukana. Mutta jos lempparileffoihisi kuuluvat Matrixin jatko-osat, xXx ja Hurjapäät jatko-osineen, niin tässä on leffa sinulle.
