”Where’s my daughter?” huutaa Hugh Jackman uudessa trillerissään. Kunnioitettavat 153 minuuttia kestävä Prisoners on yksi vuoden 2013 suurista yllättäjistä. Vakavaa aihetta käsittelevä elokuva pitää katsojan hyvin otteessaan ja yllättää positiivisesti. Ohjauksesta vastaa Denis Villeneuve, joka muistetaan vuoden 2010 loistavasta elokuvasta Incendies. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Aaron Guzikowski, joka oli laatimassa myös 2012 ilmestyneen Contrabandin elokuvakäsikirjoitusta. Prisonersin toisessa pääroolissa nähdään Jake Gyllenhaal, joten näyttelijöiden osalta lähtökohdat ovat varsin hyvät.
Elokuvan lähtökohdat ovat melko perinteiset. Keller Dover (Hugh Jackman) on uskonnollinen perheenisä, joka tekee työkseen kirvesmiehen töitä heikosti menestyvässä yrityksessään. Perheeseen kuuluu perinteisesti vaimo ja kaksi lasta. On kiitospäivä ja Doverin perhe suuntaa saman kadun varrella asuvien Birchesien luokse. Perheiden nuorimmat lapset päättävät lähteä käymään Doverien talolla, mutta perheiden suureksi järkytykseksi tytöt eivät palaa reissultaan. Perheiden vanhemmat lapset huomasivat kadulle parkkeeratun matkailuauton hävinneen, joten kaikki pelkäävät pahinta – tytöt on kaapattu.
Etsinnät alkavat heti ja koko yhteisö on mukana etsimässä tyttöjä läpi metsien. Poliisi tekee parhaansa löytääkseen tytöt ja etsivä Loki saa jutun tutkittavakseen. Alkaa katsojan mielenkiinnon huipussaan pitävä tapahtumasarja, jossa koetellaan tavallisen ihmisen arvomaailmaa ja nostetaan esille monia mielenkiintoisia kysymyksiä.
Prisoners onnistuu käyttämään loistavasti hyväkseen yksinkertaisia tehokeinoja. Syksyn synkkyys ja sateisuus lisäävät ahdistuksen ja masentuneisuuden tunnelmaa ja räntäsateen alettua toivonkipinä alkaa vähitellen hiipua. Ohjauksessa on käytetty hienosti hyväkseen tätä asetelmaa. Kun kamera zoomaa hiljalleen puun runkoa kohti, ja edellisen kohtauksen iloinen nauru kaikuu vielä katsojan korvissa, tietää katsoja, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Elokuvan yleisilme on muutenkin karu ja synkkä, jolloin myös tunnelma säilyy synkkänä koko elokuvan ajan.
Prisonersin henkilöhahmot ovat nerokkaan hienoja. Hugh Jackman tekee ilmiömäisen suorituksen uskonnollisena perheenisänä, joka päättää turvautua omankädenoikeuteen tyttärensä löytääkseen. Jackmanin suoritus on todella hieno ja miehen todella intensiivinen roolisuoritus kruunaa elokuvan. Hahmosta paistaa epätoivo, raivo ja tuska, sillä elokuva kertoo selkeästi, kuinka Keller Doverin ainoana tavoitteena on aina ollut suojella perhettään ja olla aina valmiina pahimpaan – ”Pray for the best, but prepare for the worst.”. Epäonnistuminen tyttärensä suojelussa ajaa Doverin epätoivoisia tekoja ja katsojan arvomaailmaan testaillaan useaan otteeseen näiden tekojen aikana.
Etsivä Loki on mielenkiintoinen hahmo ja katsoja aavistaa heti ensimmäisestä näkemisestä, että miehessä on jotain outoa ja havahtunut katsoja miettiikin heti etsivän elämää ja menneisyyden haamuja. Gyllenhaal suoriutuu loistokkaasti roolistaan. Etsivä Loki on hyvällä asialla, mutta katsoja on helposti hieman varuillaan hahmoa kohtaan, sillä pieniä vinkkejä annetaan pitkin elokuvaa. Esimerkiksi etsivän tatuoinnin näytetään selvästi useammassa kohtauksessa ja ne pistävät melko selkeästi katsojan silmään.
Prisoners ei ole helppo elokuva, sillä se on yllättävän väkivaltainen, vaikka pahimpia väkivallantekoja ei edes näytetä. Katsoja kuitenkin tietää ja kuulee tekojen tapahtuvan, ja tämä itse asiassa tekee kohtauksista vielä pahempia. Elokuva tarjoaa muutaman juonenkäänteen, jolla katsoja pidetään tiukasti penkissä koko elokuvan 153 minuutin keston ajan. Juonenkäänteet eivät ole suoranaisen nerokkaita, mutta tarina niiden taustalla on. Elokuva esittelee muutaman uuden henkilön elokuvan kuluessa ja antaa katsojan miettiä jonkin aikaa henkilön tarkoitusta ja ideaa. Tämä on suorastaan nerokas keino pitää katsojan mielenkiinto yllä, sillä katsoja todellakin miettii aikaisempia tapahtumia ja tuskailee, koska ei tiedä hahmon tarkoitusta.
Prisonersin juonessa toki on muutamia aukkoja, mutta nämä eivät häiritse katsomiskokemusta mitenkään. Vaikka elokuva on melko pitkä, ei se käy missään vaiheessa pitkäveteiseksi tai tylsäksi. Juonenkäänteet ja henkilölisäykset pitävät katsojan tiukasti penkissä ja Keller Doverin ja etsivä Lokin tarinat lisäävät oman mielenkiintonsa tarinaan. Elokuvan loppu on omalla tavallaan myös nerokkaan hieno, sillä katsojalle ei paljasteta läheskään kaikkea ja esimerkiksi juuri etsivä Lokin tarina ja menneisyys jäävät kertomatta, joten katsoja miettii vielä reilusti elokuvan katsomisen jälkeenkin Lokin roolia ja tarinaa. Tämä on ehdottomasti yksi elokuvan parhaista asioista, sillä tämän vuoksi se jää katsojan mieleen.
Prisoners on yksi vuoden kovimmista yllättäjistä. Se on todella hyvä elokuva, joka käsittelee vakavaa aihetta tavallisen perheen näkökulmasta. Keller Dover ei ole entinen CIA- tai FBI-agentti, eikä edes armeijan erikoisjoukkojen sotilas. Tämä tuo elokuvaan inhimillisen näkökulman, joka on yksi elokuvan kantavista voimista. Toisaalta juuri tämä inhimillinen näkökulma tarjoaa mahdollisuuden nostaa katsojan eteen muutamia kysymyksiä, joista suurin on ”Mitä sinä olisit valmis tekemään?”. Loppujen lopuksi Prisoners on toimiva ja iskevä trilleri, joka pitää otteessaan koko elokuvan keston ajan ja Jackmanin ja Gyllenhaalin suoritukset kruunaavat hienon elokuvan.
