Kaikki varmasti tietävät mitä sana ”muumio” tarkoittaa. Kaikille tulee ensimmäisenä varmasti mieleen sellainen kääreisiin vedetty Tony Halmeen kokoinen jätkä joka kävelee kädet ojennettuina ja mumisee: ”Must… kill… people…”. Ja elokuvan puolelta se muutaman vuoden takainen Brendan Fraserin tähdittämä räiskepainotteinen kauhutoimintapätkä. Mutta kuten niin monet nykyajan kauhuleffat, Muumiokin on filmattu aikaisemmin, siis paljon aikaisemmin. Yhdessä Draculan ja Frankensteinin kanssa Muumio on yksi rakastetuimmista ja käytetyimmistä kauhuhahmoista, ja yksi Universalin silloisen kauhuleffabuumin kovimpia tuotoksia.
Arkeologiryhmä löytää muumion Egyptistä. He lausuvat vahingossa ikivanhan loitsun, ja muumio lähtee kävelemään, eikä sitä löydetä. Kymmenen vuoden kuluttua tehdään toinen suuri arkeologinen löytö, ja avustajana paikalla on salaperäinen herra Ardeth Bey. Ardeth tuntee outoa vetoa erään arkeologin hehkeään tyttäreen, ja pian arkeologeille selviää ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää.
Aikansa kauhuikoni Boris Karloff vetää jälleen loistoroolin muumiona/Ardeth Beynä. Myös aikansa kauhuleffojen sankari, Edward Van Sloan onnistuu taas kerran loistavasti, esittäen taas vanhaa äijäprofessoria. Muutkin näyttelijät ovat ok.
Näissä mustavalkokauhiksissa sitten vain on sitä taikaa. Vaikkeivät ne enää jaksa ketään pelottaa, niissä on tunnelmaa. Eikä Muumio tee poikkeusta. Se on loistava filmi, ihan oikeasti. Yksi parhaista kauhuelokuvista ikinä.
