Leffan keskipiste on boheemi Los Angelesin eläjä Jeff ”The Dude” Lebowski (Jeff Bridges). Tarina käynnistyy kun pari kriminalisoitunutta tyyppiä murtautuu hepun asuntoon ja heittää ureat tämän matolle. Tästä siirrytäänkin keskelle huvittavaa panttivankidraamaa, johon lisätään pornoteollisuutta, nihilistejä ja huumeita. Homman ympärille nidotaan vielä piiritason intohimoinen keilailuharrastus ja Sohvaperunoiden arvostama valkovenäläisdrinkkien nauttiminen.
Pläjäjäys sisältää Coenlaiseen tapaan hyvinkin kummallisia ihmistyyppejä. Epäilemättä parhaana sivuosallisena jää mieleen Hepun kaveri Walter (John Goodman). Tämä on Vienamin sodan veteraani ja periaatteen mies. Periaatteet ja tapa käsitellä asioita ovat varsin jyrkkiä. Asiat menevät Walterin avustaessa täysin metsähallituksen puolelle. Tyyppiä ei voi pokka päällä katsoa. Walter antsaitsisi kevyesti oman leffan, niin hölmöltä tämä lentäjänlaseineen tuntuu. Walterista löytyy kuitenkin myös selkeää hyväntahtoista lojaalisuutta ystäviään kohtaan.
Arska nautti leffan toistamiseen parin vuoden tauon jälkeen nyt kuitenkin DVD-formaatissa. Ensimmäisen katsomiskerran jälkeiseksi muistikuvaksi leffasta oli muodostunut pienoinen sekavuus. Tämä asia piti ehdottomasti yrittää oikeaista ja niinhän tässä nyt tapahtuikin. Keskittyminen leffaan oli tällä kertaa 100% ja homma aukeni ihan eri malliin kuin ensimmäisellä katsomiskerralla.
Muutamiin väleihin tungetut tajuttomuus/hallusinaatijaksot jaksoivat hämmästyttää edelleen. Lieneekö näillä olleen muuta tarkoitusta kuin puhdistaa Coenien pöytälaatikkoa perverseistä visioita. Idiksiä ei ilman kyseisiä jaksoja olisi oikein saanut ympättyä tarinaan. Hiukan irtonaisilta ne näinkin tuntuvat.
Yksi hyvän ja viihdyttävän leffan merkki on, että niin tekemiseen kuin katsomiseenkin satsataan sata lasissa. Kyllähän Coenit osaavat leffan teon vaikka kaikkea ei aina ymmärrä ihan heti. Aivan täydellinen pala tämä ei ole, mutta erinomainen kyllä.
