Yksi huonoimmista suomifilmeistä.

27.10.2008 21:18

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Menolippu Mombasaan
Valmistusvuosi:2002
Pituus:84 min

Menolippu Mombasaan on vuonna 2002 valmistunut suomalainen draamaelokuva. Elokuvan on tuottanut, ohjannut sekä käsikirjoittanut Hannu Tuomainen ja leffa valittiin Jussi-katsojaäänestyksessä vuoden 2003 parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Itse siis näköjään uin arvostelussani valtavirtaa vastaan, sillä mielestäni Menolippu Mombasaan ei kokonaisuutena ole loistava, eikä edes keskitasoa, vaan yksi huonoimmista suomifilmeistä, joita olen eläessäni nähnyt.

17-vuotias Pete (Tarvainen) on poikkeuksellisen lahjakas kitaristi ja koulussakin nuori tyttöporukka seuraa häntä herkeämättä. Nuoren pojan elämä näyttää siis kaikin puolin etenevän normaalia paremman kaavan mukaisesti, kunnes pyörtymiskohtauksen jälkeen hänellä todetaan olevan syöpä. Järkyttynyt Pete joutuu osastolle, jossa hän tapaa parantumattomasti sairastuneen syöpäpotilaan Jusan (Saartamo) ja kaverukset ystävystyvät nopeasti. Jusa on elämänhaluinen ilopilleri, joka on päättänyt nauttia viimeisistä hetkistään ja matkustaa säästöjensä avulla Afrikkaan, Mombasaan. Jusa houkuttelee Peteä mukaan matkalle, mutta Peten ajatukset ovat hänen ihastuksessaan Katassa (Rönnlöf), jota pojat lähtevät Lapista asti hakemaan Afrikan matkalle.

Perusasetelma leffassa on kunnossa. Kaksi syöpää sairastavaa nuorukaista haluavat ottaa elämästä kaiken irti ja siinä sivussa soitetaan rockia, kuunnellaan suomi-iskelmää ja pientä romantiikan tynkääkin ilmaantuu kuvioihin. Ikävä kyllä Menolippu Mombasaan ei pysty tunnepitoisuudeltaan vastaamaan odotuksiin.

Näyttelijät ovat epäonnistumisen pohjimmainen ja selkeiten näkyvä osa-alue. Antti Tarvainen vetää pääroolinsa ”ihan ookoo”- tasolla alusta loppuun. Se ei vaan riitä! Elokuvassa käsitellään elämää suurempia asioita, kuten kuoleman pelkoa ja rakkautta, mutta näiden tunteiden välittämisessä Tarvainen ei vain onnistu. Minkäs sille tekee jos kyvyt eivät vaan riitä. Vielä paljon pahempi floppi on Kataa näyttelevä Johanna Rönnlöf, joka omien sanojensa mukaisesti löysi tiensä leffaan lukion seinällä riippuneesta ”tervetuloa koekuvauksiin” -julisteesta. Tulos on myös tavallisen lukiolaislikan tason mukaista. Kaikki eivät vain osaa näytellä ja allekirjoittanut ilmoittaa tässä ja nyt nähneensä huonoimman roolisuorituksen koskaan, Rönnlöfistä puhuttaessa. Tyttö on täysin ammattitaidoton tapaus, sama vaihde päällä kuvauksesta toiseen ja suuttumiskohtauskin menee aivan päin honkia. Ei mitään aitoutta, ei alkuunkaan. Joonas Saartamosta on pelkästään hyvää sanottavaa, eikä ihme että kaveri on tämän jälkeen saanut muitakin rooleja leffamaailmassa.

Suomi-iskelmän tuominen nuorten leffaan on myös oudoksuttava päätös ja välillä toteutus kusee todella pahasti. Osa biiseistä on yksinkertaisesti laitettu vääriin kohtauksiin, kuten tuo Kirkan Leijat-kappale (anteeksi jos meni biisin nimi väärin, Kirka oli kova äijä!) tuntuu raiskaukselta kyseisessä kohtauksessa. Osa toimii toki hyvin ja allekirjoittanut pitää suomi-iskelmästä sopivasti tarjoiltuna, ylitarjonta on aina ylitarjontaa. Taiskan Mombasa-biisin muokkaaminen hevimpään versioon on nerokas ja toimiva idea.

Tässä kappaleessa voi tulla pari spoileria, joten siirry suoraan seuraavaan, mikäli haluat säilyttää kaiken jännityksen. Pari kohtausta on nimittäin aivan pakko nostaa pöydälle. Ensimmäisenä tuo kohtaus, jossa Pete antaa tyttönsä eli Katan ns. antaa pesää syöpäkamulleen Jusalle. Aktin jälkeen Pete menee rauhallisesti nukkumaan kaksikon viereen, heinäpaalujen päälle. Okei? Yhdenkään miehen ylpeys ja kunnia ei kestäisi tuollaista uhrausta, vaikka kaveri kuinka puutteessa olisi. Ja yli-imelä kolmoisnukkuminen laittaa viimeistään vatsan sekaisin. Toisesta esille nostettavasta kohtauksesta on vain positiivista sanottavaa, nimittäin loppukohtaus jossa Denigrate vetäisee kappaleen Mombasa. Kerta kaikkiaan upea lopetus, ja tuon jälkeen menikin hetki sulatellessa kun umpisurkealle leffalle tällainen päätös on luotu.

Kokonaisuudessaan Menolippu Mombasa on huono elokuva. Liian kevyellä otteella vedetty draama ei tuo teemojaan tarpeeksi vahvasti ja tunteikkaasti esille, joten pääpointti jää pahasti laimeaksi. Surkea näyttelytyö pilaa fiiliksen viimeistään. Jotkut ovat tästä ilmeisesti pitäneet, joten suomifilmien ystäville tätä varovaisesti voi suositella, mutta minä en vain tykännyt.

Arvosteltu: 27.10.2008

Lisää luettavaa