X-Men on yksi hienoimmista sarja-kuvakäännöksistä ikinä, joka tuli itsellenikin yllätyksenä. Tuotos ei sorru turhaan efekti-kikkailuun, vaan tarinan annetaan kuljettaa ideaa eteenpäin olemalla suhteellisen uskollinen sarjakuvilleen. Perusidea kulkee ihmisten ja mutanttien välisen sodan hiljaisessa synnyssä, mutta enimmäkseen tässä elokuvassa saadaan vasta hahmot esiteltyä, ja jatko-osassa aletaan sotimaan.
Bryan Singer teki rohkean vedon siirtäessään sarjan valkokankaalle, mutta onnistui hyvin (ja paransi vielä X2:ssa). Mies on hyvä kameran takana, ja näyttelijöistä saadaan paljon irti.
Näyttelijät antavatkin tälle elokuvalle paljon. Kaksi ehdotonta kärkiesimerkkiä: Ian McKellen sopii Magneton rooliin kuin korkki pullon päälle ja Hugh Jackman on sulavaisen uskottava Wolverinena, kurttunaamana ja tylyn huumorin heittäjänä, mikä varmastikin on ollut haaste. Suhteellisen nimekäs cast elokuvaan on muutenkin saatu, ja muista kuin sammakkomiehestä ja sapelihampaasta ei ole valittamista, näillä äijillä nimittäin oli aika ajoin vähän pallo hukassa. Myös Kapteeni Picard, uhm, anteeksi, Patrick Stewart on mukana porukassa rullamiehenä, ja on aina plussaa.
”What do they call you? Wheels?”
Efektit eivät ole elokuvan pääasia, niitä on itseasiassa yllättävän vähän. Huumoria löytyy juuri oikeista paikoista, ja elokuvassa on hienoja one-linereita. Tarina jaksaa kantaa kestonsa läpi aivan mainiosti, eivätkä lisäminuutitkaan olisi haitanneet. Sci-fin, fantasian, toiminnan, tai muuten vain hyvien elokuvien ystäville pätkää voi suositella lämpimästi.
”Does it ever wake you in the middle of the night? The feeling that one day they will pass that foolish law or one just like it and come for you? And your children?”
Hieno aloitus sarjalle, jatkoa odotellaan edelleen..
nimimerkki: mud
