Clive Owen, kotomaista Siwan kassan tyhjentäjää hiemasen älykkäämpänä pankkiryöstäjänä, jota iso-D Denzel Washington yrittää jallittaa kiinni, samalla kun pitäisi kotona kiltisti odottava naikkonen tyydyttää muullakin kuin ”aseella”. Siinäpä Inside Manin idea lyhykäisyydessään.
Elokuvan alku on varsin kaksijakoinen, toisaalta pankkiryöstön alkuasetelmat lupaavat hyvää viihdepläjäystä, mutta toisaalta rikostutkija Frazierin (Washington) uskomattoman imelät lässyttelyt eukkonsa kanssa yököttävät enemmän kuin Hostelin kauheudet. Ehkä sain yliannostuksen Denzelin lätinästä Aika ei anna armoa -leffasta, mutta ärsyttävä kohtaus joka tapauksessa.
No onneksi Frazierin naisystävä jää taustalle odottamaan ukkoaan ja itse pankkiryöstön selvittely alkaa. Jos elokuva alkaa varsin kaksijakoisesti niin sama tahti jatkuu myöhemminkin. Käsikirjoitus (Russell Gewirtz) tuntuukin olevan kahden eri tyypin kirjoittama ja kolmannen kasaama. Frazier joukkoineen on kirjoitettu huomattavasti realistisemmin kuin monessa muussa poliisileffassa eli tyhmemmiksi, mutta sitten yhtäkkiä panttivankien kuulustelupätkissä juostaan jo sekokomedian puolelle ja lujaa.
Tässä vaiheessa putoaa elokuvalta se uskottavuus, jonka se oli ehtinyt nostaa jo hyvälle tasolle. Muutenkin panttivankikuulustelujen näyttäminen kesken kaiken on typerä veto, sillä ne eivät tuo mitään ratkaisua eikä lisäarvoa. Yhtä typerää on myös yhden toteutumatta jääneen poliisien hyökkäyssuunnitelman esittäminen. Sillä saadaan toki elokuvaan äksöniä ja veripärskeitä, mutta mihin niitä tarvitaan? Ei yhtään mihinkään.
Pankkiryöstön toteutus on lopulta kekseliäs ja sivujuonet tukevat tapahtumia. Tokihan loppupuolellakin saadaan taas kappale imelää lässytystä, mutta siihen onneksi oli jo varautunut. Yhden ilmeen Owen on rooliinsa sopiva mies ja pesee monella tapaa Washingtonin, jonka pitäisi palata joko vittumaisen miehen rooleihin tyyliin Training Day tai oikeasti koskettaviin ja kiinnostaviin draamoihin (Remember the Titans, John Q.). Hyvä näyttelijä ei saa mennä pilalle näissä hömppärooleissa.
Inside Man pomppii kategoriasta toiseen, mutta itse päätapahtuma eli pankkiryöstö toteutetaan mainiosti. Valitettavasti elokuvan sivutapahtumat ja niiden esitystavat pistävät jopa ärsyttämään.
nimimerkki: Dreamer
