No niin, olen suorittanut (tyhmän)rohkean teon, ja uskaltautunut katsastamaan Yksin Kotona 3:n, kun se nyt telkkarista tuli. Nyt kun olen puolitoista tuntia elämästäni käyttänyt tämän leffan katsomiseen, niin mietin menikö kaikki aika ihan hukkaan vai kannattiko elokuva todella katsoa. Tähän vastaan, että jos verenpainetta kuohuttavia mainoskatkoja ei lasketa, olisi valehtelua sanoa, etten pitänyt elokuvasta, mutta mihinkään vapaapäivän piristettä korkeampaan luokkaan Yksin Kotona 3 ei yllä.
Macaulay Culkin kasvoi ulos roolistaan, joten tässä leffassa ei häntä nähdä. Onpa perhekin vaihtunut aivan toiseksi. Tällä kertaa päähenkilö on 8-vuotias Alex (Alex D. Lintz) joka sairastuu vesirokkoon ja joutuu jäämään yksin kotiin. Samaan aikaan neljän roiston ryhmä kadottaa arvokkaan mikrosirun, joka yllätys yllätys päätyy Alexille. Alex tajuaa roistojen etsivän hänen naapurustostaan jotain, mutta kukaan ei usko häntä. Jälleen siis aika antaa roistoille turpiin itse.
Alex D. Lintz on kohtuullisen hyvä Alexina, mutta mitään mullistavaa suoritusta kukaan näyttelijöistä ei tee. Lintz on vakuuttava, mutta roistojen näyttelijät ärsyttäviä. Rosmot vain huutavat ja jupisevat yhä uudestaan:
“You die, boy.” Myös konnien dialogi on todella tönkköä. Aiempia Yksin Kotona-leffoja näkemättömänä en ala näyttelijöitä aiempiin vertailemaan, mutta nämä eivät kyllä osaa hommaansa.
Ansat taas ovat rankempaa tavaraa. Loppupuolella filmi alkaakin jo tuntua epäuskottavalta. Roistot putoavat kolmen lattian läpi mutta jatkavat silti eteenpäin. Leffa kallistuukin lähinnä kohelluskomedian puolelle, eikä juonikaan mikään mullistava ole. Musiikki taas on hyvää. Se on sopivan piristävää, ja pelastaakin hiukan tunnelmaa. Ohjaajana toimiva Raja Gosnel ei hoida ohjaajan työtä kovinkaan kiitettävästi, eikä Yksin Kotona 3:sta tule muuta kuin yhden katsomiskerran perheleffa. Mutta koska monille vitseille kelpaa nauraa, ja musiikkikin on hyvää, ei tämä voi täysin huono elokuva olla, vaikkei mikään todella hyväkään.
