Vanha kunnon hattupää Indiana Jones on palannut 19 vuoden tauon jälkeen. Kauan suunnittelussa ollut jatko-osa trilogialle sai nähdä viimein vihreää valoa ja pääsi teattereihin vuonna 2008. Ohjaajan pallilla vieläkin istuva Steven Spielberg ja hänen vanha kamunsa George Lucas, sekä tietenkin itse Indy, Harrison Ford tuovat tämän legendaarisen seikkailusarjan 2000-luvulle. Nähtyäni ensimmäisen kerran mainosjulisteen naurahdin 65-vuotiaan Harrisonin ryppyyntyneelle ja harmaantuneelle pärställe. Vanhentumista ei voi pysäyttää, joten Spielbergin ja Lucasin oli siirrettävä tarinaansa uudemmalle aikakaudelle.
On vuosi 1957 ja kommunismi jyllää Amerikan mantereella toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Kokenut ja paljon maailmaa nähnyt arkeologi Indiana Jones (Ford) on joutunut venäläisten vangiksi. Naurettavan stereotypinen pahishahmo Irina Spalko (Cate Blanchett) tarvitsee Indyn apua löytääkseen mystisen muinaisesineen, josta Indianalla olisi tietoa. Tämä mystinen esine kiinnostaa kaikkia ja on kaiken keskipisteenä vauhdikkaassa seikkailussa joka vie aina Setä Samulin mailta Amazonin sademetsään asti.
Iäkkään Indyn meno on selvästi tullut hitaammaksi ja kömpelömmäksi iän myötä. Kömpelöksi on muuttunut myöskin tarina. Uudesta Indystä puuttuu kaikki se loisto ja fiilis, mikä teki aiemmista osista viihdyttävää ja miellyttävää katsottavaa. Aiemmissa osissa toiminut huumori on vähentynyt radikaalisti, eivätkä pienet, surkuhupaiset one-linerit enää paljon naurata. Yhtään kunnon koomista heittoa ei Indiana pääse lätkäisemään, vaan mumisee vanhentuneella pärställään melkeinpä muumioituneita repliikkejä.
Itse tarina on hyvin vähäpätöinen. Asiaan mennään heti suoraan, ilman turhia jaaritteluja, taikka syventymisiä. Tämä voisi periaatteessa ja hyvällä työstämisellä toimia, mutta Indy 4:n hätäinen ja turhan hopunomainen viimeistely ei auta asiaa yhtään, vaan sekoittaa pakan ja katsojan pään masentavaan malliin. Itse toiminta täyttää koko elokuvan aikakiintiön, ellei jopa pursua kiintiöstä yli. Ylimpuva ja överiksi vedetty aksöni ei herätä katsojassa jännitystä eikä mielenkiintoa. Varsinkin ylivenytetty takaa-ajo kohtaus Amazonin kauniin trooppisessa sademetsässä, saa pituudellaan katsojan ennemminkin haukottelemaan kuin tuijottamaan televisioruutua nauliutuneena.
Harrison Fordissa ei ole enää yhtä paljon puhtia mitä aiemmin on totuttu näkemään. Pitkälti iän piikkiin tämän voisi laittaa, mutta silti jokin jää kaihertamaan vanhan Harryn suorituksessa. Myöskin pahisroolia vetävä Cate Blanchett on kumman vaisu ja turhan pitkäpiimäinen. Koristeeksi opeteltu venäläinen aksentti ei paljon lohduta, itse roolituksen mennessä pyllylleen. Kovassa uranousussa oleva Shia LaBeouf vakuuttaa sympaattisuudellaan nuorena ja uhmakkaana Mutt Williamsina. Ykkösosasta Kadoneen aarteen metsästäjät -elokuvasta tuttu Karen Allen on mukava piristysruiske viehättävän Marionin roolissa.
Kristallikallon valtakunta jää liian yksipuoliseksi ja tarinaltaan ontoksi ollakseen Indy-saagan mainetta ylläpitävä teos. Yhdellä vaihteella kulkeva tarina vetää lopullisesti pakkivaihteen päälle tympäännyttävän typerän loppuratkaisun putkahtaessa ruutuun. Indyn ruuti ei ole vain niin kuivaa kuin aiemmin – eikä myöskään Spielbergin ja Lucasin. Ehkäpä kaksikko ottaisi nyt opikseen ja jättäisivät enää vain himmeästi hohtavan sarjan turmelemisen sikseen.
