Amatöörinäyttelijöillä toteutettu City of God onnistuu siinä, missä monet isojen budjettien elokuvat epäonnistuvat. Se onnistuu vangitsemaan katsojan, ja samalla kertomaan tarinaa Rio de Janeiron pahamaineisesta slummialueesta. City of God on todella vahva elokuva, joka pitää katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun. Episodimainen kerronta toimii todella hienosti, ja amatöörinäyttelijöiden suoritukset ovat suorastaan loisteliaita. Tämä luo elokuvaan aivan erilaisen tunnelman, kuin huippunäyttelijöillä varustettu Hollywood-tuotanto loisi. Amatöörinäyttelijät (joista osa taitaa olla kotoisinkin Jumalten kaupungista) luovat todella todentuntuisen tunnelman, ja luovat samalla todella vakaan pohjan draamalle. Henkilöihin on helppo uskoa; uskoa, että nämä lapset ovat oikeasti käyneet läpi jotain elokuvan tapahtumien kaltaisista tapahtumista. Se vetää katsojan hiljaiseksi. City of God on yksinkertaisesti kaunis elokuva. Tunnelma, toiminta, näyttelijät ja tarinankerronta toimivat kaikki niin hienolla tasolla, että olisi suorastaan häpeällistä jättää katsomatta tällainen mestariteos.
Tositapahtumiin perustuva tarina siis kertoo Rocket-nimisen pojan tarinaa, joka kytkeytyy huumesotaan, ja gheton väkivaltaiseen elämään. Rocket ei kuulu jengeihin, vaan haluaa tulla valokuvaajaksi. Tarina seuraa Rocketin elämää lapsesta eteenpäin. Samalla käydään läpi episodimaisesti muita juonen kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten gheton hallitsijan nousu. City of God ei kaunistele mitään; väkivalta näytetään raakana, ja osansa saavat niin aikuiset kuin lapsetkin. Elokuva saa katsojan ajattelemaan Jumalten kaupungin raakuutta ja julmaa elämää. Jumalten kaupungissa lapsetkin ovat jengiläisiä, jotka ryöstelevät kauppoja, ja tappavat ”vastustajia”. Elokuvan yksi järkyttävimmistä kohtauksista on alkupuolella elokuvaa, kun Li’l Ze, silloin vielä lapsi, tappaa nauraen useita ihmisiä. Nuori poika ei tunne minkäänlaista katumusta, tai pelkoa, vain tappamishalua. Tästä alkaa Li’l Zen nousu kohti gheton herruutta.
City of God on lopulta elokuva, joka on ehdottomasti yksi 2000-luvun parhaimpia. Se on huomattavasti parempi kuin sadat Hollywoodin isoilla budjeteilla tehdyt gangsterielokuvat. Se on aidontuntuinen kuvaus Jumalten kaupungista, jossa selviäminen on saavutus. Ylistyssanoja ei voi säästellä, kun tätä elokuvaa kehuu. Se ei ole pelkästään elokuva – se on kokemus.
