Itselläni nähtynä se aito ja alkuperäinen moottorisahamurhaaja sekä vuoden 2003 re-make. Alkuperäisen katsastin vasta tuossa viime syksynä, kolmisen vuotta re-maken katsomisesta ja noin vuosi tämän nyt syynin alla olevan jälkeen. Hieman yllättäen re-make nousi huomattavasti alkuperäistä paremmaksi.
Nyt kyseessä on leffa, joka kertoo tapahtumista ennen ensimmäistä moottorisahamurhaajaa. Leffan teko ei sinänsä olisi ollut tarinan taustojen tai minkään muunkaan takia (paitsi maineen ja mammonan) välttämätöntä. Mutta kun Teksasin Moottorisahamurhat: Pahan Alku on niin hyvä, ei sen olemassaolosta pitäisi olla epäilystäkään. Viihdyttävää, napakkaa ja kohtalaisen tummasäyistä perjantai-illan slasheria.
Juonen alkuasetelma onkin tässä alempana jo muutamaan otteeseen esitetty, että jätetään se nyt väliin. Paperilla juoni kuulostaa suunnilleen samalta kuin melkein kaikkien muidenkin eritoten tämän päivän teinikauhuelokuvien vastaavat. Toteutettuna siinä on kuitenkin pikkuisen tavallista enemmän vetoa, eikä se ole onneksi ihan mitään tavallista teinikauhuilua. Tiedättehän, millaista se pahimmillaan voi olla? Hahmot ja tietenkin näyttelijät ovat keskivertoa aikuismaisempia ja uskottavampia sekä tymäkämpiä, jos näin voidaan sanoa. Ei luojan kiitos liikaa mitään typerää kirkumista joka hemmetin ”vaaratilanteessa”.
Kaikki näyttelijät vetävät vähintään kohtalaisesti, ja pari oikein mainiotakin tyyppiä on mukana. Itse pääosaa esittävä Andrew Bryniarski ei Leatherfacen roolissa puhu eikä liiemmin pussaa, mutta vetää hienosti. R. Lee Ermey sheriffi Hoytin roolissa on toinen, josta pidän todella paljon. Miehen suht. vähäiset repliikit ovat kaikki rautaa ja tämän kylmyys on suorastaan tarttuvaa.
Visuaalisuus elokuvassa on hyvää tasoa kaikin puolin. Kuvakulmat toimivat ja tapot näytetään sopivan tarkasti. Pahan Alun raakuus ei ole ihan sitä mitä odotin tai oli luvattu. Verta ja irtoraajoja toki on, ja toisaalta on vain hyvä, ettei liiallisuuksiin mennä, mutta silti olisin kaivannut vielä… jotakin. Itse sillä kuuluisalla moottorisahalla leikkimistä on ehkä turhan vähän. Kuitenkin huomattavasti enemmän ja tyylikkäämmin kuin alkuperäisessä vuoden 74 moottorisahamurhaajassa, jossa ei edes näytetty tappoja kunnolla. ”Teinit” lakoavat tantereeseen aika tasaiseen tahtiin, eikä kyllästyminen edes uhannut kertaakaan elokuvan aikana, kiitos omalla tavallaan jännän tunnelman ja toimivan dialogin.
Loppu on yllättävän tehokas, ja tienvarren poliiseja käy melkein sääliksi. Homma toimii koko elokuvan läpi muutamia ennalta-arvattavia kohtauksia luukuunottamatta, mutta eivät nekään missään nimessä tuskaista katsottavaa ole. Suosittelen tutkailemaan ensin alkuperäisen vuoden 74 moottorisahamurhaajan, sitten vuoden 2003 re-maken ja viimeiseksi tämän. On ihan mukava jälkeenpäin vertailla alkuperäistä ja re-makea. Pahan Alkua ei voi varsinaisesti verrata mihinkään kaikista Teksasin Moottorisahamurhista, mutta se toimii itsenäisenä elokuvana hyvin ja valottaapahan suunnilleen kaikki epäselväksi jäänet jutut ennen varsinaisen tarinan alkua.
