Adrian Lyne on kaikessa kaupallisessa imelyydessään, joskin loistavassa visuaalisuudessaan mielenkiintoinen ohjaaja. Aika harvakseltaan ohjaavan äijän meriittilistaan kuuluu sellaisia menestyspätkiä kuin Flashdance, 9 1/2 viikkoa, Vain yksi yö ja Vaarallinen suhde. Hemmon kaksi viimeisintä leffaa ovat remake-pläjäyksiä eli uusintaversioita jo aiemmin väännetyista rainoista. Ensin tuli Lolita ja sen jälkeen tämä Kohtalokas Syrjähyppy, joka on ranskalaisen elokuvan; La Femme Infidele uusiointi.
Periaatteessa jo nimi kertoo mistä on kyse. Menestyvän perheen äityli ajautuu intohimoiseen suhteeseen nuoremman kirjakauppiaan kanssa. Kaikkea kivaa kestaa aikansa kunnes kohtalo jälleen puuttuu peliin… Aivan, perusasetelmat ovat kuin Vaarallisessa auhteessa, vain sukupuoliset roolit on käännetty toisin päin. Tosin tarina ei tietenkään ole aivan Vaarallisen suhteen toisinto, johtuen jo asetelmistaankin, eikä myöskään yllä intensiteetiltään kasvamaan loppuun asti samalla tavoin.
Perheen pettävänä äitinä nähdään pystin itselleen napannut Diane Lane ja isukkina joka joutuu nöyryytyksen kohteeksi Richard Gere. Ovelaa sinänsä 20 vuotta sittenhän limainen Gere oli juuri se, joka sai varmaan tämänkin teoksen suurimman katselijakunnan päiväunet vilkaammiksi. Kirjakauppiaana nähdäänkin sitten se imelyyden perikuva Olivier Martinez, joka sössöttää ihanasti englantia ranskalaisittain murtaen.
Virkisty vieraissa, sen tosiasian varmaan jokainen allekirjoittaa ainakin jollain tasolla. Adrian Lyne jaksaa käsitellä aihettaan antaumuksella. Ja täytyy kyllä myöntää että ohjaajana mies on haka. Visuaalinen ote on huippuluokkaa, erinäisien kohtausten rakentelu ja tarinan eteenpäin vieminen sinänsä on mestarillista seurattavaa. Loistavan ohjauksen ja näyttelijätyön ansiosta pläjäys pelastuu, mutta vain himpun verran. Kokonaisuudessaan tarinan uskottavuus kohtalokkaan käänteensä ansiosta menettää tämän katsojan silmissä uskottavuuttaan. Lyne yrittää ympätä ikäänkuin trillerin poikasta tasokkaamman pehmopornoilun ympärille.
Sortuminen turhaan alleviivailuun ja selittelyyn on myös Kohtalokkaan syrjähypyn kompastuskivi. Alun perheidyllin kuvaus on suhteellisen imelää ja tietenkin syrjähyppysuhteen kuvauksessa sorrutaan turhaankin köyrimiseen mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Sen lisäksi tarinan kohtalokas käänne lässähdyttää alun kiihkeääkin tunnelmaa inhottavalla tavalla. Jännite joka saadaan syrjähypyn avulla rakennettua henkilöhahmoihin ei käänteiden jälkeen purkaudukkaan odotetulla tavalla, joka on oikeastaan vaivaannuttavaakin katseltavaa.
