Viritä aivojen taajuus oikealle aaltopituudelle ja nauti näkemästäsi väkivallasta.

3.9.2013 18:53

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Zero Tolerance
Valmistusvuosi:1993
Pituus:88 min

Sivuosissa ja melkeimpä aina roiston rooleissa viihtynyt suippokorvainen pikkumies Robert Patrick pääsi hieman irroittelemaan PM Entertainment Groupin tusinatulituksessa Zero Tolerance. Kyseisen yhtiön tuotokset ovat olleet suurelta osin ruudinkatkuista ja räjähdysherkkää ysäriactionia, eikä poikkeusta hajanaiseen mutta viihdyttävään rakenteeseen tule tälläkään kertaa.

Patrickin esittämän FBI-agentti Jeff Douglasin elämä joutuu koetukselle, kun tuottoisan huumebisneksen luonut mafiajärjestön jäsen tekee hänen perheestään varoittavan esimerkin ja teloittaa heidät. Douglas hyllytetään jutusta ja jätetään oman hairahtelevan mielenterveytensä nojaan. Kauaa ei kuitenkaan itsesäälissä ruveta rypemään, vaan heitetään pilottitakki päälle ja lähdetään pistoolit kädessä jakamaan nappeja otsaan järjestön jäsenille.

Skenaario on tuttu Death Wishin ja Eye of the Tigerin kaltaisista kostoelokuvista, joten mitään suuria yllätyksiä kässärin puolesta ei tulla näkemään. Jottei elokuva kuinkaan olisi pelkkää päätöntä räiskintää ja räjäyttelyä, niin täytetään aukot siirappisilla flashbackeilla. Plussana mainittakoon myös, että tapahtumat sijoittuvat eri puolille Yhdysvaltoja aina Vegasista New Orleansiin, joten maisematkin vaihtuvat aina välillä. Alle puolentoista tunnin kesto pitää mielen virkeänä ja sietokyvyn nollan yläpuolella.

Ruudulla pyörii monenlaista hahmoa vailla minkään valtakunnan merkitystä. Suurin osa vain ihmettelee että missä se Jeff on nyt ja mitä hän tekee. Sama homma on vähän roistojenkin puolella. Tyhjäksi jää hahmojen pää. Robertin räjähdysherkkä olemus ja häläväliä-asenne puolestaan sopii kuitenkin täydellisesti kuvastamaan tämän elokuvan keskeisintä toiminta-toopea, jolla ei oikeasti ole mitään muuta enää jäljellä, kuin haistatella pitkiä paskoja ja ampua äijiä. Kosto ei tuo tienkään hyvitystä, mutta katsojan päässä leffan aikana tälläinen tieto vain lisää tuskaa. Noin 100 ruumista ja 20-30 räjähdystä (n. 2 /auto) myöhemmin katsoja vasta herää säväreistään ja tajuaa, että: Ainiin, perhe on muuten tärkeä ja huumeet ovat pahoja.

Imdb:n mittakaavassa elokuvaa voidaan jo pitää aarteena, sillä päätähuimaavan keskiarvon 5,0 omaava Joseph Merhi-elokuva on yksi parhaimmista yhtiön tuotoksista arvosanansa perusteella. Älä siis arvoisa katsoja vaan mene pistämään aivoja narikkaan tämän elokuvan ajaksi, vaan viritä aivojen taajuus oikealle aaltopituudelle ja nauti näkemästäsi väkivallasta.

Arvosteltu: 03.09.2013

Lisää luettavaa