Suomalainen kauhuelokuva -käsitteenä ei tavallisesti nosta odotuksia järin korkealla. A.J. Annilan ohjaama Sauna ravisteli kuitenkin ennakkoluuloja isolla kädellä kaapatessaan peräti seitsemän kappaletta vuoden 2008 Jussi-ehdokkuuksista ja vieden niistä lopulta kolme, ansaitusti.
Sauna on psykologinen kauhutarina soturi- ja virkamiesveljesten matkasta venäläisdelegaation kera tuntemattoman suon halki. Matkalla veljekset kohtaavat oudon, unohdetun kylän, sekä maisemaan tyystin sopimattoman saunan, joka alkaa houkutella seurueen jäseniä puoleensa, ketä mistäkin syystä.
Saunan kuva- ja äänimaisemat ovat suomalaisittain poikkeuksellisen komeaa koettavaa ja tämän Jussi-raati ehdokkuuksissaan noteerasikin. Elokuva luo uskottavan näkymän 1500-luvun lopun aikakauteen ja ainutlaatuisen hyytävä ja alakuloinen tunnelma välittyy kuvaruudulta kaikki aistit vangitsevalla tavalla. Sauna on malliesimerkki siitä, miten vähemmän on parhaimmillaan moninkertaisesti enemmän. Alle puolentoista tunnin kesto pitää jännitteen yllä tehokkaasti ja elokuvan budjetti, n. 1 000 000 euroa, tuntuu lopputulokseen nähden hämmentävänkin vaatimattomalta.
Ei Sauna silti ole pelkkien hienojen kuvien varassa. Ville Virtanen ja Tommi Eronen lunastivat näyttelijätyöllään Jussi-ehdokkuudet parhaasta miespääosasta ja -sivuosasta. Ilman Tummien perhosten kodin Korpelaa ja Sveholmia jompikumpi (ellei jopa molemmat) olisi ansainnut muuttua todeksi. Erosen esittämän akateemisen Knutin vähittäinen hajoaminen syyllisyyden alla välittyi uskottavasti, vaikka näyttelijätyö olikin varsin vähäeleistä. Ville Virtasen raivokas Erik taas onnistuu herättämään katsojassa laajan kirjon tunteita inhosta ja vihasta aina myötätuntoon ja sääliin saakka.
Sauna tarjoaa katsojalle melkoisen vertauskuvien ja piilomerkitysten ryöpyn, jonka keskellä väkisinkin alkaa pelätä lopussa paljastuvaa Suurta Salaisuutta, joka pahimmillaan latistaisi elokuvan tai ainakin vesittäisi uudet katselukerrat. Yllätyksekseni elokuvassa ei sorruttu pureskelemaan tarinaa valmiiksi, vaan huomasin lopputekstien alkaessa olevani edelleen jossain määrin kysymysmerkkinä. Tämä elokuva täytyy katsoa vielä uudelleen!
Sauna ei ole elokuvana täydellinen suoritus, mutta lajissaan se lukeutuu onnistujien harvalukuiseen joukkoon. Kauhun ei tarvitse mässäillä verellä, eikä sen tarvitse sortua halpaan säikäyttelyyn, jos katsojan mieli onnistutaan löylyttämään sellaiseen lentoon, että tarina ja näyt alkavat elää omaa elämäänsä.
