Bryan Mills (Liam Neeson) on perheestään erakoitunut ja aikaisin eläkkeelle hallituksen salaisista hommista jäänyt mies. Bryan tahtoo vielä tapailla 17-vuotiasta tytärtään Kimiä, vaikka tämän äiti onkin jo löytänyt uuden rikkaan miehen ja suhtautuu Bryaniin hieman nyrpeästi. Kun Kim ilmoittaa lähtevänsä ystävänsä kanssa kahdestaan matkalle Pariisiin, ei Bryan Pariisin pimeät puolet tuntevana voi sietää ajatusta tyttärestään yksin huolettoman oloisen kaverin kanssa ulkomailla. Tiukat ehdot asettaneena hän lopulta suostuu päästämään tyttärensä menemään. Varomattomina tytöt tutustuvat lentokentällä ystävällisen oloiseen kaveriin, ja kuinkas ollakaan heidät kaapataan pian ihmiskauppaa varten, myytäväksi prostituoiduiksi. Kun Bryan kuulee asiasta, hän matkustaa Pariisiin tyttärensä kaappaajien perään, ja kellon tikittäessä Bryan tekee mitä tahansa ettei menetä tytärtään.
Ensiksi pitää todeta Takenin olevan säväyttävin toimintaelokuva pitkään aikaan. Olin ennen elokuvan näkemistä lukenut vain positiivisia arvioita, jotka saivat mielenkiintoni heräämään elokuvaa kohtaan. Kehut Taken on todellakin ansainnut. Vaikka juoni vaikuttaa hieman kuluneelta pelastusretkeltä lapsen perässä, meno on sen verran kovaa, että se ei haittaa. Ensimmäisen puolen tunnin aikana tarinaa pohjustetaan näyttämällä millaista hieman yksinäisen Bryanin elämä on, ja kuinka paljon hänen tyttärensä hänelle merkitsee. Kun hahmoja on pohjustettu tarpeeksi, alkaa heistä jo välittää, joka tuo pian kuin tykin suusta ampaisevalle toiminnalle enemmän syvyyttä.
Missä viime vuosien kovimpiin kuuluvat toimintaleffat Wanted ja Shoot ’Em Up olivat übercoolin yliampuvia ja kieli poskessa tehtyjä, on Taken viileän karua ja realistista toimintaa, jonka tiivistahtisuus kilpailee samassa sarjassa Jason Bourne-elokuvien kanssa. Takenissa ei ole turhaan veritehosteilla mässäilty, mutta väkivalta on todella realistista ja äänitehosteilla korostettua. Kun Neesonin hahmokaan ei heitä mitään puolinokkelaa huumoria tai one-linereitä räiskinnän välissä, tulee elokuvassa aidompi fiilis. Elokuvaa on selvästi alettu tehdä erittäin realistisella otteella, ja vaikka se onkin Yhdysvalloissa saanut PG-13-ikärajan, on väkivaltaisuus venytetty ikärajan puitteissa äärirajoilleen.
Liam Neeson tekee elokuvassa todella vakuuttavan ja mainion suorituksen tyttärestään enemmän kuin mistään muusta välittävästä isästä. Muuten rauhallisen oloinen kaveri muuntautuu tosipaikan tullen todella toiminnan mieheksi, ja kun Neesonillakin ikää on jo karttunut, saa hänestä jo leffan alussa kuvan, että tämä äijä ei ole mikään nyhverö, vaikkei hänen salaisen palvelun hommiinsakaan viitata pahemmin. Samalla hahmossa myös kyseenalaistetaan moraliteetti; kuinka pitkälle vanhempi on valmis menemään lapsensa vuoksi. Maggie Grace näyttelee myös uskottavasti pulaan joutuvaa tytärtä ja saa katsojan välittämään hahmosta.
Vahvat näyttelijät, kivenkovaa ja upeasti koreografioitua toimintaa, sekä nokkelia juonenkäänteitä. Siinä Taken tiivistettynä. Jos olet vailla hyvää toimintaleffaa ja olet jo hieman uupunut leffoihin, joissa kaikki räjähtää hidastetusti joka viides sekunti, suosittelen katsomaan Takenin. Itselläni elokuvan viimeisten tiivistahtisimpien minuuttien aikana sydän jyskytti ja pidättelin lähes hengitystäni, jota ei kovin usein toimintaleffaa katsoessani tapahdu. Tämän leffan aikana niin tapahtui, joten eiköhän se ole merkki, että kyseessä on erinomainen toimintaleffa.
