Tänään haastattelemme ohjaaja Shawn Levyä, joka on tekaissut jatko-osan muutaman vuoden takaiselle elokuvalleen Yö Museossa. Jotkut saattavat muistaa hänet sellaisten hittien kuin Vaaleanpunainen pantteri ja Villi tusina ohjaajana. Herra Levy, mitä sanoisitte lukijoillemme, jotka pohtivat pitäisikö heidän käydä katsomassa uusin elokuvanne teatterissa?
V: Minusta se on ehdottomasti katsomisen arvoinen, hauska elokuva, varsinkin jos ensimmäinen osa kolahti kybällä
K: Ette siis pelkää jatko-osapeikkoa?
V: Mielestäni Yö Museossa 2 on jopa parempi kuin esiosa. Pyrimme säilyttämään ensimmäisen leffan parhaat puolet ja lisäämään mukaan jotakin uutta.
K: Koko elokuva ei siis ole vain vanhan toistoa?
V: Ei ole. Juurihan sanoin…
K: Kiitos. Seuraavaksi lukijamme haluaisivat tietää hieman leffan näyttelijöistä. Mukana ovat edelleen ensimmäisestä leffasta tutut nimet, mutta lisäksi olette saaneet castiin uusina niminä ainakin Hank Azarian ja Amy Adamsin.
V: Niin. Vanha kaarti on elokuvan suola, heillä kun on paljon kokemusta. Hank sen sijaan onkin varmaan hauskinta komedioissa vähään aikaan. Hän näyttelee tässä elokuvassa ilkeää faarao Kahmunrahia, joka halajaa maailmanvalloitusta.
K: Kuulostaa sangen omaperäiseltä.
V: Eikös…
K: En kysynyt vielä mitään. Niin herra Levy, joku voisi sanoa että elokuvassa on tällaisenaan liikaa sivuhahmoja, jolloin siitä tulee kovin sekava kokonaisuus ja sinänsä kiintoisat henkilöt jäävät harmillisen ohuiksi.
V: Hölynpölyä. Mitä enemmän toimintaa ja muuta kivaa, sen parempi. Tämähän on perhekomedia, jossa pitää koko ajan tapahtua kaikkea jänskää.
K: Selvä. Tarjoaako Yö Museossa 2 kuitenkaan aikuisempaan makuun mitään?
V: Totta kai. Onhan siinä tärkeä sanoma ystävyyden merkityksestä, kun Larry Daley, jota muuten esittää sikähyvä Ben Stiller, osoittaa epäitsekästä uhrautumista sekä rohkeutta hyvän asian sekä ystäviensä puolesta.
K: Viittaat tällä varmaankin siihen, kun Larry yrittää estää Kahmunrahin maailmanvalloitusaikeet sekä pelastaa ystävänsä Smithsonian varastoista. Puhumattakaan tietenkin kohteet herättävän laatan palauttamisesta turvallisempaan paikkaan. Ei kovin yllättävä sanoma.
V: Taidat syyttää elokuvaa kliseisyydestä.
K: Ihailtavaa ironiantajua. Puhutaanpa vielä hetki pätkän uskottavuusongelmista. Jos unohdetaan liikkuvat näyttelyesineet, niin mitenkä on mahdollista ettei Smithsonian museossa läpi yön ravaavat henkiin heränneet tallennu millekään kameralle eikä muutenkaan heidän taistelustaan siellä jää jälkiä.
V: Tuo nyt on ylikriittistä hapatusta. Olet tainnut hukata sisäisen lapsesi jo aikoja sitten. Kuvittele mieluummin sen sijaan miten mahtavaa on nähdä näin massiivinen tahtojen taisto kuvattuna valkokankaalla. Joskus realiteeteista täytyy hieman joustaa.
K: Entä elokuvan huumori? Oletteko mielestänne onnistuneet luomaan siitä tarpeeksi hykerryttävää.
V: Perinteinen potku munille toimii aina.
K: Eihän tässä potkaista ketään sinne vai olenko erehtynyt?
V: Yritin vain sanoa, että luotimme perinteisiin, emmekä missään nimessä yrittäneet väkisin keksiä jotain uutta ja epähauskaa.
K: Vai niin. Kiitos haastattelusta herra Levy. Onko vielä jotain mitä haluaisitte sanoa lukijoillemme?
V: Jos elokuva tuottaa tarpeeksi, trilogian täydentävä kolmas elokuva saattaa olla mahdollinen. Käykääpä siis katsomassa se sitten aikanaan.
K: ”Tuskin maltan odottaa.”
