Ghost Dog – samuraiden tapaan on hyvin omaperäinen elokuva. Se on Kaurismäkimäisen tarinan kuljetuksen ja väkevien väkivaltakohtausten sekoitus. Mukana on myös komediallisia elementtäjä, jotka saavat tämän muistuttamaan hieman parodiaa. Tätä ei voi sijoittaa minnekään yksittäiseen genreen, vaan se on jotain omaa, jonkinlainen genresoppa.
Elokuva kertoo Ghost Dogista (Whitaker), joka kunnioittaa samuraiperinnettä olemalla uskollinen isännällensä Louielle (Tormey), joka on kova ja kunnioitettu mafiahemmo. He pitävät yhteyttä pelkkien kirjekyyhkysten avulla, ei tapaamisia, eikä puhelinsoittoja. Eräs keikka menee hieman vikasuuntaan ja mafia aikoo ottaa Ghost Dogin hengiltä, mistä alkaa hurja väkivaltainen tapahtumaketju.
Jim Jarmuschin töihin pitää jatkossa tutustua enemmänkin, sillä tämän perusteella mies on erittäin hyvä käsikirjoittaja sekä ohjaaja. Loppupuoliskolla pieniä väsähtämisen merkkejä on havaittavissa, mutta katsojan mielenkiinto pystytään silti pitämään melkeinpä koko ajan yllä. Vähälle huomiolle jäänyt, mutta lahjakkaan Forest Whitakerin karisma pitää elokuvaa pystyssä leffan heikoissakin kohdissa.
Ghost Dog on samaan aikaan sekä taiteellinen, että viihdyttävä. Joistain kohtauksista tuli aivan mieleen Kummisetä, mutta joku toinen kohtaus heitti mieleeni Boyz N the Hoodin (hieno leffa tämäkin, mutta aivan erilainen, kuin Kummisetä). Kovaa räiskintää kaipaavat actionfanit tulevat varmaan pettymään takakannen toimintamerkistä huolimatta, mutta kaikille muille suosittelen todella lämpimästi. Ghost Dog – samuraiden tapaan on viihdyttävä, näyttävä, hauska, verinen ja vaikuttava katselukokemus. Tästä teoksesta kyllä irtoaa jokaiselle jotakin.
