Mikäs vanhan viikatemiehen pysäyttäisi, sillä kuolema tulee maanpäälle jo neljännen kerran Final Destination sarjan uusimmassa osassa, joka tottelee nimeä The Final Destination 3D. Ensimmäisen kerran vuonna 2000 joukko nuoria selvisi lentokone-onnettomuudesta,- vuonna 2003 joukko ihmisiä selvisi rajusta joukkokolarista,- vuonna 2006 muutama ihminen selvisi pahasta vuoristorata turmasta, mutta jokaisella kerralla selvinneillä tuli eteen todellinen eloonjäämistaistelu, sillä kuolemaa ei niin vain huijatakkaan. Sarjan neljännen osan ohjaa David R. Ellis, joka ohjasi myös sarjan toisen osan. Ellis tuo tähän osaan mukaan 3D-efektit, mikä puolestaan tuo elokuvassa nähtävät onnettomuudet vieläkin lähemmäksi teatterissa istuvaa katsojaa.
Nick O’Bannon (Campo) on ystäviensä Lorin (VanSanten) ja Huntin (Zano) kanssa seuraamassa paikallista Nascar nopeusajokisaa. Meno on vauhdikasta ja bensan haju tuntuu katsomossa asti, kunnes radalla sattuu tuhoisa onnettomuus, jonka seurauksena auton-osia ja romua lentelee pitkin katsomoa, joka lopulta osittain romahtaa. Pian Nick tajuaa saaneensa jonkinlaisen enteen ja hän menee paniikkiin. Nick, Lori ja Hunt lähtevät pois ja heidän mukaansa liittyy turvamies George Lanter (Williamson) ja pari muuta tyyppiä, ja sitten pamahtaa pahasti. Kohtalokkaan onnettomuuden jälkeen selvinneet alkavat vaistoamaan, että ilmeisesti joku katkera haluaa kostaa heille, kun yksi heistä tajusi mitä on tapahtumassa.
Seuraavan kappaleen lopussa on pieni kohtauspaljastus.
The Final Destination 3D on taattua Final Destination viihdettä 3D:nä maustettuna, joka ei kauhugenreä missään vaiheessa ole uudistamassa, mutta pitää takapuolen tiiviisti teatterinpenkissä. 3D-efektit pitävät huolen, että ainuttakaan onnettomuuskohtausta ei pelätä näyttää, vaan David R. Ellis suorastaan herkuttelee yksityiskohtaisilla vahingoilla. Shokkikohtaukset ovat mukavan äkillisiä, nopeita, erittäin satuttavia ja paikoin jopa huvittavia, jotka tulevat pariin kertaan suoraan kulman takaa vastaan. Tapauksen aloittava suuronnettomuus on toteutettu varsin toimivasti, jossa ralli-autojen osia lentelee pitkin katsojia täynnä olevaa katsomoa, mutta se on vasta alkua, sillä lopun komeassa finaalissa eräässä elokuvateatterissa ja sitä ympäröivässä ostoskeskuksessa pienen onnettomuuden jälkeen pistetään varsin näyttävä liekkimeri ja paineaalto heittelemään ihmisiä pitkin poikin, ja pariin kertaan paineaalto ja liekit poikkeavat jo uhkaavasti teatterin puolella.
Tarinan käsikirjoitus ei nyt varsinaisesti paria kuolemakikkailua lukuunotamatta sisällä mitään kovin omaperäistä ideaa, mutta aivan kuten taannoinen Tony Scottin ohjaama Kaappaus Metrossa Pelham 1 2 3 elokuva, niin tälläkin kertaa tarinan sekaan on pistetty hieman ajatusta, että minkälaisia vaaratilanteita tavallinen arkipäivä saattaa pitää sisällään. Erityisesti huoltoasemien pika-pesuun, uima-altaaseen ja sairaalaan ei heti tämän elokuvan jälkeen tee mieli mennä. The Final Destination 3D pursuaa tyypillisiä kliseitä, mutta vauhdikkaista trillereistä (Cellular, Snake on a Plane ja Final Destination 2) tunnettu ohjaaja David R. Ellis osaa hyödyntää kliseet tälläkin kertaa tarinan sekaan, ilman että pääsevät pahemmin syömään tehoja elokuvalta.
Hahmot jäävät hieman ohuiksi, mikä toisaalta sopii tähän mainiosti, kun katsoja pääsee jännittämään kuka teilataan seuraavaksi ja miten, täten katsoja saattaa menettää suosikkihahmonsa silloin kun sitä vähiten odottaa. Ainoastaan Mykelti Williamsonin esittämän turvamiehen taustoista valoitetaan hieman infoa. Bobby Campo ja Shantel VanSanten ovat rooleissaan tyypilinen nuoripari, jotka joutuvat hieman pohtimaan, että onko ihmisen elämä ennalta-määrätty?. Nick Zano suoriutuu Huntin roolista kelvollisesti, joka pääsee hieman irrottelemaan yhdessä kohtauksessa mainiosti. Mykelti Williamson hoitaa turvamiehen roolin vapaalla vaihteella.
Kokonaisuutena The Final Destination 3D on viihdyttävä ja mukavan tehokas kauhutrilleri, joka näyttää, että kuoleman asioihin ei kannata puuttua edes 3D:n muodossa.
