Viihdyttävä elokuva joka myös pysyy kasassa.

21.1.2009 02:06

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Spy Who Loved Me
Valmistusvuosi:1977
Pituus:120 min

Briteiltä katoaa ydinohjuksilla varustettu sukellusvene. Tapaus viittaa siihen, että joku pystyy jäljittämään ja lamauttamaan sukellusveneet ja sellaisen laitteiston ohjeet ovat myynnissä, koska ne ovat vuotaneet. M (Bernard Lee) lähettää parhaan agenttinsa, James Bondin, eli 007:n (Roger Moore) Kairoon ja Bondin tehtävä on mennä tekemään tarjous myyntiä tekevälle Max Kalballe (Vernon Dobtcheff). Myös neuvostoliittolaisilta katoaa ydinohjuksilla varustettu sukellusvene. Kenraali Gogol (Walter Gotell) lähettää oman parhaan agenttinsa, Anya Amasovan, Kolmois-X:n (Barbara Bach) selvittämään tapausta ja ainoa johtolanka on Kairossa. Jäljitysmenetelmän kehittämistä tukenut Karl Stromberg (Curd Jürgens) lähettää oman parhaan agenttinsa, Jawsin (Richard Kiel), hakemaan suunnitelmat takaisin ja tappamaan kaikki, jotka yrittävät saada ne käsiinsä. Siitä seuraakin sitten takaa-ajoja, tappoyrityksiä ja liennytyksen mukaisesti britit ja venäläiset joutuvat tekemään yhteistyötä suuremman yhteisen vaaran estämiseksi.

Kolmannessa Bond-leffassaan, jonka ohjaa iloisesti tarinan omituisuudet ohittava Lewis Gilbert, on mukana paitsi liennytystä, myös hullu roisto, kauniita tapahtumapaikkoja, teknisiä vempaimia ja toinen ääridefinitiivinen Bond-henchman. Roger Moore on päässyt rooliinsa kiinni ja toimittaa James Bondin roolin kevyen huumorin säestyksellä ja absoluuttisen rauhallisesti, osoittaen vain ajoittain tarpeellista kylmäverisyyttä, ollen Conneryn määrittämää tummuutta huomattavasti valoisampi hahmo – jonka huomaa jo puvustuksesta.

Barbara Bach Neuvostoliiton Kolmois-X:n roolissa on karismaattinen ja vahva kaunistus, jonka tehokkaassa suorituksessa on sen verran ytyä, että varsinaista toista kaunistusta ei tarina kaipaa, vaikka tietysti mukana on sitäkin. Silti osoittautuu majuri Amasova varsin avuttomaksi tietyissä vaiheissa tarinaa, mikä kylläkin on pakollista Bondin ollessa kyseessä…

Curd Jürgens Karl Strombergina on hullu kuin hatuntekijä, jonka ainoa syy hulluun suunnitelmaansa on oma kieroutunut maailmankuvansa. Ukko ei myöskään aikaile tappopäätöksien jakamisessa ja tajuaa myös, että suunnitelmalla pitää olla ainakin kaksinkertainen vahvistus, vaikka nekään eivät riitä, kun vastassa on käsikirjoittajan tukema 007. Hänen pääasiallisena kätenään toimii 220-senttinen teräsleuoin varustettu kovanaama, joka kestää päälle kaatuvan egyptiläisen rakennustaidon, junasta heittämisen, auton kanssa putoamisen, hain kanssa painimisen ja jopa roiston päämajan mereen uppoamisen. Sitkas pirulainen on siis kyseessä. Richard Kiel ei dialogia tarvitse valtavan koon ollessa tarpeeksi suuri uhkaus ja kömpelyydestä huolimatta murjoo tiensä varsin hyvin eteenpäin.

Kokonaisuus on viihdyttävä ja kevythenkinen seikkailu. Kun jättää huomioimatta kaikki omituisuudet ja keskittyy kerrontaan, on kyseessä erinomaisen viihdyttävä elokuva, joka myös pysyy kasassa.

Arvosteltu: 21.01.2009

Lisää luettavaa