Veren ja irtoraajojen sijaan Lesbovampyyrien tappajat tarjoaa valkoista, hapettuneen maidon näköistä mönjää ja halpoja, heikosti toteutettuja erikoisefektejä.

10.12.2009 23:57

Arvioitu elokuva

Lesbovampyyrien tappajat. Kuinka ihana ja odotuksia herättävä nimi kauhukomedialle. Tarina starttaa kertomuksella muinaisesta lesbovampyyrikuningattaresta, jonka paikallinen peltiritari pysäyttää erikoisvalmisteisella miekallaan, jättäen piirakkapirkon odottamaan uutta nousuaan sormusten ritarien Sauronin tapaan. Vuosisatojen kuluttua aika alkaa olemaan valmis ja toisaalla baarin karttaan heitetty tikka määrää vasta dumpatun Jimmyn (Horne) ja hänen pesän perässä juoksevan pullukkaystävänsä Fletchin (Corden) patikointimatkan kohteeksi kirotun Cragwichin pikkukylän.

Leffan nimi kertoo elokuvasta kaiken oleellisen, mutta olin erittäin pettynyt kuinka vähissä määrin näinkin järjettömään teokseen oli lopulta siroteltu splatteria, lesboilua ja komediaa. Odotin kunnon evildeadmaista mäiskettä, paljasta pintaa ja lentäviä alapääläppiä, mutta jostain syystä, K-13 leiman Suomessa ansainnut vamppileffa on suorastaan siveellinen odotuksiin verrattuna. Veren ja irtoraajojen sijaan Lesbovampyyrien tappajat tarjoaa valkoista, hapettuneen maidon näköistä mönjää ja halpoja, heikosti toteutettuja erikoisefektejä. Paljasta pintaa ja lesboilua tarjotaan vain teelusikallisin, vaikka näyttäviä malleja onkin kiitettävästi turhiin sivuosiin hommattu.

Brittihuumoriakin leffa tarjoilee vähissä määrin ja pääosin siitä vastaa Fletcheriä esittävä James Corden, jonka stereotyyppinen oluenjanoinen olemuksensa ja naisia materialisoiva käytös antaa komediapuoleen sen ainoan sykäyksen muutamalla hauskalla one-linerilla. Muuten heikosti kirjoitetut hahmot ja yleislinjaltaan surkeat dialogit vievät hauskuudelta pohjan, eikä valkomönjälesbovampyyrien tappaminenkaan tunnu hauskalta, eikä varsinkaan pelottavalta, joten jossain tienristeyksessä tekijät ovat poikenneet väärälle polulle.

Ainoaksi positiiviseksi asiaksi nostan elokuvan kameratyöskentelyn ja kuvaamisen. Yksinkertaisia hidasteottoja ja pikakelauksia käytetään piristävästi ja onnistuneesti hyödyksi ja pienillä asioilla kohtauksiin saadaan astetta enemmän särmää.

Kokonaisuudeltaan Lesbovampyyrien tappajat on suuri pettymys ja kärjistettynä kokoperheen pikkukivakauhukomedia. Alagenren fanittajat näkevät lesbovampyyreistä lentävän valkomönjän sijaan punaista leffaa katsoessaan, enkä kenellekään muullekaan tätä lähtisi suosittelemaan. Täyttä lapsellista ja epäonnistunutta roskaa.

Arvosteltu: 10.12.2009

Lisää luettavaa