Vauvailuun ehtii jo pahasti kyllästyä. Kliseistä ja sitä tavallista hollyhuttua.

19.6.2004 21:11

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Look Who's Talking
Valmistusvuosi:1989
Pituus:92 min

Mollie (Alley) tapailee rikasta ja menestyvää ukkomiestä Albertia (Segal). Mollie tulee vahingon kautta raskaaksi ja Albert lupaa jättää vaimonsa keskittyäkseen Mollieen ja kakaraan. Albert paljastuu kuitenkin ilkeäksi siaksi ja Mollie joutuu kasvattamaan yksinään poikansa Mikeyn (äänenä Bruce Willis). Vauvalla onkin paljon älyä, siispä hän miettiikin paljon ja puhuu ”vauvakieltä”, jota vain lapset kuulevat (ja tietenkin katsoja). Äitiä ja poikaa tulee auttamaan taksikuskina työskentelevä James (Travolta), joka alkaa hoitamaan Mikeytä ja tekemään tuttavuutta Mollieen.

Hassuja kommentteja lateleva vauva kuulostaa ideana ihan hauskalta. Aiheestahan saataisiin revittyä vaikka mitä irti. Alkuun tämä yrittääkin repiä nauruja äitiydestä ja lapsuudesta, mutta pian juttu muuttuukin romanttiseksi hömpäksi. Koko puolitoista tuntia on hieman liian pitkä kesto tälle hömpälle. Meno muuttuu liian monta kertaa liian tylsäksi. Tosin mukaan on saatu myös muutama ihan hauskakin juttu, jotka tuovat hymyn suupielille.

Homma nojaa aivan liikaa noihin Bruce Willisin latelemiin sutkautuksiin. Alkuun vauvan jutut ovatkin ihan kivoja, mutta pian sieltä pääsee myös pahoja kliseitä ja tuohon vauvailuun ehtii jo pahasti kyllästyä elokuvan loppupuolella. Willisillä on kuitenkin paljon intoa ja sen huomaa. Hän heiluukin hommassa aivan täysillä mukana ja onnistuukin pelkällä äänellään varastamaan show’n itselleen. John Travoltakin yrittää, mutta ei hänkään ole parhaimmillaan. Kirstey Alley vetää roolinsa ärsyttävästi, mikä tosin ei ole kovin uutta.

Käsikirjoitus ja ohjaus on tuttua huttua. Aiheesta olisi ehdottomasti voinut repiä enemmänkin irti. No, onhan tämä nytkin ihan kiva hömppäkomedia. Homma etenee turvallisilla vesillä olemalla tavallista hollyhuttua. Loppuratkaisu on ennalta-arvattava ja muutenkin elokuva on todella kliseinen. Idea ei jaksa kantaa loppuun saakka, eikä vitsit jaksa enää naurattaa viimeisen puolen tunnin aikana. Homma rupeaa vain toistamaan itseänsä.

Ei tämä silti mikään mahdoton tapaus ole. Hei, kuka puhuu? on kliseistä ja sitä tavallista hollyhuttua. Parhaimmillaan se saa kuitenkin katsojan hyvälle tuulelle. Muutama vauvan kommentti on ihan naseva, mutta muuten elokuva on aika väsynyt. Aineksia olisi jopa satiiriinkin. Mukava piriste, mutta oikein mitään muuta tästä ei saa revittyä irti. Hei, kuka puhuu? oli kumminkin menestys ja senpä takia Mikeylle tehtailtiin pikkusiskokin, että saataisiin lisää vauvailua peliin eli parikin jatko-osaa tämäkin ehti poikimaan.

Arvosteltu: 19.06.2004

Lisää luettavaa