Cimmerialaisten barbaarien taistelukentällä syntyi lapsi. Lapsen nimeksi annettiin Conan. Nuorena (Leo Howard) hän oli kuumapäinen ja hänen isänsä Corin (Ron Perlman) oli karkea, mutta oikeudenmukainen. Raivokkaan Conanin nuoruus kylläkin katkeaa raivokkaan sotaherran, Khalar Zymin (Stephen Lang) hyökätessä ja hävittäessä koko asutuksen maan tasalle erityisen brutaalilla tavalla ja tämän tytär Marique (Rose McGowan) on aivan yhtä häijy noita. Vuosien vaeltelun jälkeen Conan (Jason Momoa) on kyvykäs taistelija ja kantaa kaunaa pienestä kansanmurhasta jonka eloonjääjä hän on. Luvassa on siis veriturskeista meininkiä minkä macguffin on Tamara (Rachel Nichols).
Marcus Nispel ohjailee Robert E. Howardin klassisen barbaarisankarin uusioversiota. Se näyttää hyvältä, veri turskii, ohjaaja ei matki John Miliusta ja toiminnan määrää on kasvatettu useammalla magnitudilla, mutta valitettavasti se käsikirjoitus on tainnut unohtua kyydistä. Yksittäiset kerskailu-, kidutus- ja taistelukohtaukset ovat toimivia ja tyylikkäitä, mutta punaista lankaa ei tahdo löytyä.
Jason Momoa on nimiroolissa ja hahmo suuntaa hienoisesti lähemmäs Howardin kuvaamaa barbaaritaistelijaa joka elää, rakastaa, tappaa ja on tyytyväinen. Tämä nuori, kaunispiirteinen Conan osaa puhua virkkeitä ilman todella raskasta asiaa, mutta hänen sanansa ovat myös painavia ja tämä liikkuu kissapedon sulavuudella ja käärmeen nopeudella. Stephen Lang on elokuvan valitettavan epämääräinen pahis, joskin Rose McGowan tarttuu tilaisuuteensa ylinäytellä kaksin käsin ja luo hupaisasti tokkuraisen noita-akan missä silmä lepää. Rachel Nichols jää juonielementiksi ja se on ymmärrettävää käsikirjoituksen ollessa pelkkä varisten nokkimista juonijämistä kursittu pelätti. Ron Perlman antaa elokuvan alkuun arvovaltaa ja tekee sen hienosti.
Veri turskii ja Conan puhuu, mutta käsikirjoituksen heikkouksia ei edes voi mainita, sillä silloin käsikirjoituksen pitäisi olla jotenkin harkittu kokonaisuus. Tässä tapauksessa niin ei ole ja se ei ole ollenkaan kivaa. Hahmossa ja miljöössä on potentiaalia todelliseen klassikkoon, mutta tämä elokuva ei pääse klassikkokisassa edes alkukarsintoihin.
