Ignacio (Jack Black) on orpoluostarin kokki, joka on lapsesta asti haaveillut tulevansa luchadoriksi, vapaapainijaksi. Painiminen on vastoin Jumalan sanaa, mutta Ignacio keksii, että voi saada painimalla voittamillaan rahoilla paremmat pöperöt orvoille, jotka ovat tottuneet hänen onnettomiin mömmöihinsä höystettynä nachoilla. Lyöttäytyessään yhteen luisevan rosvon Esqueleton (Héctor Jiménez) kanssa, Ignaciolla on suuret suunnitelmat tulla mahtavimmaksi vapaapainijaksi, ja valloittaa nunna Encarnaciónin (Ana de la Reguera) sydän. Hänen on aika astua oman vapaapainija alter-egonsa Nachon saappaisiin.
Vapaapainin maailmassa pyörivä Nacho Libre on omalaatuinen, mutta varsin hupaisa komediapaukku. Latinalaisen Amerikan paahtavaan kuumuuteen sijoittuva leffa tarjoilee monia nauruja, joskin suurin osa niistä tulee vapaapainiotteluissa sattuvista kohelluksista. Huumorin laatu on muutamassa kohtaa hieman tavanomaista, mutta omaperäisellä otteella mennään siitä huolimatta. Pieruvitsejä on pariin otteeseen, mutta ne eivät ole niin huonolla maulla toteutettuja etteivät ne naurattaisi.
Jack Black tekee jälleen elokuvan parhaan roolin, mikä ei ollutkaan mikään yllätys. Oikeastaan suurin osa hauskuudesta on hänen harteillaan. Blackin espanjalainen aksentti elokuvassa on varsin hassu, sekä hänen toilailunsa matseissa, ja varsin hupaisat laulut saavat naurun raikaamaan. Héctor Jiménez osaa olla hauska myös välillä, varsinkin kun hän kirkuu kehässä, ei voi olla nauramatta. Amerikkalaisissa komedioissa herran on voinut bongata esimerkiksi parodiarymistely Epic Moviessa, sekä moottoripyörä road-movie Wild Hogsissa.
Ohjaajan penkillä nököttää Jared Hess, joka on ennen Nacho Libreä ohjannut vain kaksi elokuvaa. Käsikirjoituksesta vastaa School of Rockin kynäillyt, ja siinä näytellytkin, Mike White. Nacho Libre on hyväntuulinen komedia, jonka jaksaa katsoa useamman kerran.
