Haa! Jean-Claude Van Damage kaksoisroolissa! Tuplasti öljyttyjä lihaksia! Tuplasti hidastettuja kierrepotkuja! Tuplasti epäselvää englantia belgialaisaksentilla mumistuna! Pakkohan tällaiseen filmiin oli tutustua.
Tarinan kertaaminen tuntuu turhalta. Idea on jälleen kostossa, ja välillä pitäisi luoda kestävää suhdetta 25 v. toisistaan erossa olleiden kaksoisveljien välille. Koston ja tappamisen avullahan se parhaiten toki onnistuu. Välejä hiertää myös kaunis blondi, jota kummatkin veljekset katselevat sillä silmällä. Silloin, kun eivät katsele muita öljyttyjä ja lihaksikkaita potkijahirmuja.
Julmetun hyvältähän Kaksoisisku kuulostaa, mutta harmi vain, että lopputulos on vähän hutaisten sutaistu. En ole ihan varma, onko veljesten välistä kuilua ja perhedraamaa yritetty ihan tosissaan vääntää, mutta näyttelijänlahjoiltaan ehkä maailman rajallisimmasta kaverista, Van Dammesta, ei todellakaan ole siihen. Ilme on miehellä sama, oli kyse sitten herkästä jälleennäkemisestä tai huumepomojen potkimisesta. Dialogi on kökköä ja sitä on tämän lajityypin edustajalle ehdottomasti liikaa. Dammen itkukohtauksista näen painajaisia varmaan lopun ikääni.
Vaan eipä silti, flopiksi Kaksoisiskua ei silti voi väittää. Kunhan asiaan päästään, homma toimii. Action on komeasti kuvattua ja sitä on melko paljon. Välistä leffa on lähes turhauttavan kökkö, mutta enimmiltä osin hilpeän kalkkunamainen ja hyvällä fiiliksellä varustettu. Pieni pettymys, mutta kohtuullisen asiallinen pläjäys anyway.
