King Kong tehtiin vuonna 1933 ja se on ehdoton klassikko. Mutta vuonna 1976 päätettiin, että se on liian vanhentunut ja on aika tehdä uusi. Vuoden-76 King Kong ei ole Van Santin Psycho, mutta se ei välttämättä ole hyvä asia.
Iso paha öljy-yhtiö lähtee tuntemattomalle saarelle porailemaan mustaa kultaa. Aluksella on salamatkustajana nuori professori Jack Prescott (Jeff Bridges), joka on saanut vihiä missä poraukset aiotaan pitää. Kesken matka he pelastavat nuoren naisen, Dwanin (Jessica Lange) ajelehtimasta pelastusveneessä keskellä merta. Dwan hypästelee vähissä vaatteissa kunnes he saapuvat määränpäähän ja menevät saarelle, jossa kohtaavat alkuasukasheimon. Heimo haluaa Dwanin ihmisuhriksi Kongille ja kidnappaa tämän, kun ei saa luvalla. Tietenkin edessä on pelastusretki kiimaiselta jättiapinalta.
King Kong on tehty kolmesti, ensimmäinen vuodelta 1933 on upea klassikko, toinen eli tämä on jo pyhäinhäväistys alkuperäistä kohtaan. Kolmatta joulukuussa teattereihin tullutta en ole nähnyt, mutta se ei voi olla vajonnut näin alas. Käsikirjoitus on tökerö ja ohjaus ei erotu millään tavalla. Tehosteet ovat huvittavia, vaikka olisi tuolloin saanut aikaiseksi näyttävämpiäkin.
Näyttelijöistä on vaikea sanoa mitään. Jeff Bridges ei todellakaan ole parhaimmillaan ja välillä on vaikea päättää, kumpi on karvaisempi Bridges vai Kong, vaikka ymmärrän, että kyse on 1970-luvusta. Jessica Lange ei vakuuta ja hän tuntuu olevan aika päätön sankaritar. Välillä huutaa jättimäiselle apinalle, että Syö minut, toivottavasti tukehdut, ja kohta flirttailee. Mutta tämä olikin Langen ensimmäinen elokuvarooli, joten täytyy yrittää antaa anteeksi.
Sitten siirtykäämme itse Kongiin. Vanhanaikainen konsepti rakastuneesta pedosta on muutettu pervoksi potentiaaliseksi raiskaajaksi. Välillä on naurettavaa, kuinka himokkaasti Kong katselee Dwania/Langea. Kong on erittäin köykäisen näköinen ja välillä se kävelee turhankin ihmismäisesti, selkä ja jalat suorina. Lisäksi sen sormet muistuttavat nakkimakkaroita. Tuntuu siltä, ettei elokuvan tekijöillä ollut tarpeeksi kunnioitusta alkuperäistä kohtaan ja se myös näkyy lopputuloksessa. Alku on pitkäveteinen ja elokuva on aivan liian pitkä, tai ainakin se tuntuu siltä. Lopusta puuttuu klassinen Empire State Building-kohtaus ja loppulausahdus: It was beauty, beauty killed the beast. Kongin kohtalo ei pahemmin hetkauta ja tästä muutenkin puuttuu se sama tunnelma, joka sai surulliseksi alkuperäisessä versiossa. Tämän pystyy hädin tuskin katsomaan kerran läpi. Niiden, jotka pitävät alkuperäisestä, kannattaa kiertää tämä kaukaa.
nimimerkki: LeffaPopcorn
