Kyllä oli legendaarisen viittasankari Batmanin meno erilaista kultaisella 60-luvulla. Tim Burtonin loihtimasta uudempien Batmanien synkkyydestä lienee turha puhua, kun kirkkaat värit ja hupaisa dialogi vilistävät ruudulla. Tässä 40 vuoden takaisessa sarjisfilmatisoinnissa käsikirjoittajana toimi Lorenzo Semple, joka tunnetaan mm. Flash Gordonista ja Papillonista paremmin.
Seikkailu saa alkunsa, kun Big Benin tislaamon alus katoaa kesken matkansa. Lepakkomies ja Ihmepoika kyllä pieksevät huiman ”tappajahain”, mutta laiva ehtii kadota. Näin ollen sankarimme palaavat takaisin tyhjin käsin. Kaupungintalolla kaikkien supersankarien kuningas kysyy tyynesti poliisipäälliköltä: ”Keitä superrikollisia on vapaalla jalalla?”, ja kuinkas ollakaan: tulevaisuutta henkivä ruutu ilmoittaa niin Jokerin, Arvuuttelijan, Pingviinin kuin Kissanaisenkin olevan vapaana!
Moisen rikolliskaartin yhteistyö tietää sitä, että viehkeä Miss Kitka Torvesta voi liukastua banaaniin… Tarvitaan siis trikoosankareita pelastajiksi!
Batman sisältää oivan annoksen nostalgiaa ja ennen kaikkea sen kuulun tunnusmelodian, jota ainakin allekirjoittanut on hoilannut penskana naama irvessä. Trikkikuvia leffassa on jopa enemmän kuin jälleennesteytettyjä roistoja, ja värikkäät trikoot harhauttavat kauniin Gotham Cityn (vrt. uudemmat Batmanit ja niiden kuvaus pahuuden tyyssijasta) asukkaita. Milloin ne torvelot tajuavat Waynen ja Batmanin yhdennäköisyyden?
No, sitä oivallusta odotellessa voi todeta, että Batman on leppoisa, värikäs ja vähintään kertakatselun arvoinen leffa. Välillä ei tiedä pitäisikö dialogille itkeä vai nauraa ja välillä meno iskee tajuntaan kuin Blurp!, Mäiskis!, Splash!, Bum! sekä Pang! yhteensä.
